No enpä sitten hakenut Finnairin "unelma duunia". Harmitti hakemuksen tekemättä jättäminen, mutta pidin itseäni liian vähäpätöisenä. No Finski palkkasikin sitten 4 ulkomaalaista toimittajan töitä tehnyttä konkaria. Varmaan varma valinta, mutta myös tylsä. Sekin on tylsää, että eivät palkanneet suomalaiseen yritykseen yhtään suomalaista.. Se ihmetyttää.

Finnairin työpaikkailmoitus kuitenkin käynnisti jotain sisälläni. Aloin pohtia mitä osaan tehdä ja mitä haluaisin tehdä. Yksi sysäys lisää tähän itsepohdiskeluun oli episodi töissä. Pyysin nimittäin itselleni puhelinta ja käyntikortteja, mutta niitä ei minulle suotu (olen firman ainut, jolla ei näitä ole). Olisin halunnut moiset työkalut tehdäkseni työtäni paremmin. Kun en niitä saanut suutuin ja petyin. Ehkä lapsellista, mutta koin itseni nöyryytetyksi. Teen työni edelleen kunnolla ja kiltisti, mutta olen menettänyt "hohdon" koko hommaan.

Nyt "katselen ympärilleni" ja yritän miettiä, mitä sitä voisi tehdä. Ahmin kaikki lehtijutut otsikoilla: "Näin muutin elämäni..", "Näin minusta tuli.." jne. Ihailen kaikkia itsensä löytäneitä ja itselleen harrastuksesta työn tehneitä. Minäkin haluaisin tehdä jotain, missä en ajattelisi tekeväni työtä vaan eläväni elämääni. Tyylilleni uskollisena en halua mitään valmiiksi pureskeltua ratkaisua, vaan yritän kustomoida itselleni jotain oman tyylistä. Mietin mihin voisin ruveta, mitä haluaisin, mikä kannattaisi. Yhtä duunia jopa hain, mutta en sitten tullut valituksi. Pääkaupunkiseudulle haettiin nimittäin relocation assistenttia, ja se olisikin ollut taas yksi näistä: "ihan mun duuneista". Olisin saanut auttaa ulkomaalaisia asettumaan ja sopeutumaan Suomeen..