Pitää tulla tekemään tänne tikusta asiaa (tai muurahaisista), että ette luule minun kadonneen.

Kevättä on ilmassa.

Kevät näkyy meillä kotona mustana kiemurtelevana jonona sokerimuurahaisia jotka pulppuavat portaikon tolpan juuresta ja kävelevät ohutta polkuaan keittiön kaapistojen sokkeliin. Harmiton, mutta niin ällöttävä vana. Olen koittanut deletoida muurahaishaittaa pesillä pitkäkestoisesti ja suihkeella pikana, kun pitkäkestoinen muurahaisten poistoprojekti ei tunnu etenevän. Eilen sarvi tunki ulos otsasta ja höyry nousi korvista, kun tiskipöydälle oli jäänyt jotain näykymätöntä makoisaa, mitä murkut etsiskelivät monilukuisina. Vaeltavat muurahaiset todella häiritsivät makaronilaatikonteko puuhiani. Suihke kädessä tuhosin muurahaisia pöytätasolta, kuin pahin taistelija.

Suoraan sanoen, saakelin murkut. Lähtekää jo meiltä.

Murkkuärsytystä lisäsi se, että iltapäivällä nuorimmainen näytti keuhkojensa kokoa ja tehoa huutamalla uhmaansa ulos kaksi tuntia. väkisin sain revittyä pojalta pois kurahousut, kengät ja ulkopuvun sekä hatun, mutta fleece-asut saivat jäädä, niin kovaa poika pisti vastaan. Uusi ennätys tämä kaksituntinen huutosessio. Saisi loppua jo tämäkin ikävaihe.

Kevät tekee tuloaan satunnaisista lumikuuroista ja kovista yöpakkasista huolimatta. Aurinko on ihana, vaikka se tuokin esiin likaantuneet ikkunat ja pölyiset matot. Pajunkissoja on jo pellonreunoissa ja kai ne rairuohotkin pitäisi kohta kylvää?

Töissä on nyt pitkään ollut aika monotonista ja hiljaisempaa kuin yleensä. Ja heti kun kerron tämän voin todeta, että loppu-viikosta edustan yritystä messuilla, ensi kuussa on markkinoinnin koulutussessio (jota todella odotan) ja vielä ennen kesää yksi minua koskeva koulutusreissu Tallinnassa!

että semmosta.