ohhon, laiskalle bloggaajalle käy näin.. edellinen teksti livahti ulos ilman loppua, mutta niinhän siinä käy kun ei pidä huolta luomuksestaan..

toisaalta taas olen vähän otettu siitä, että edellistä blogiani on käytetty aineistona Kradussa, "TOISEUTTAVAT ASENTEET ISTANBULIN SUOMALAISTEN  BLOGITEKSTEISSÄ". Minulla on kradu meilissäni mutta en ole sitä vielä ehtinyt lukea, enkä osaa sanoa miten Turkissa kirjoittamiani on tulkittu.. Toinen Istanbulin Bloggaaja oli sitä mieltä, että sanomamme on poimittu irti asiayhteyksistä ja tulkittu väärin. No mutta minä "ei-akateeminen" ihminen siis iloitsen siitä, että olen päässyt materiaaliksi Kraduun..

Niin se vaan pyörähti joulukuu käyntiin. Vettä sataa ja on pimeää ja leutoa. Olen paljon miettinyt sitä, millaista on olla suomalainen ja paluumuuttaja. Olen miettinyt valittavatko paluumuuttajat, vai ne jotka eivät ole poistuneet Suomesta lomamatkoja pidemmiksi ajoiksi Suomesta, enemmän säistä. Ainakaan kukaan ei ole koskaan tyytyväinen säähän. Kesällä on joko liian sateista, kuivaa, lämmintä tai liian kylmää. valoisuus ei kuitenkaan ketään tunnu haittaavan. Talvella taas on liian pimeää, kylmää, sateista, lumista, lumetonta.. Olen miettinyt, että pohtiikohan mikään muu kansa näin paljon kotimaansa säitä..

Tänä vuonna minä en ole kärsinyt säkkipimeässä töihin menosta, koska asun 400 metriä työpaikastani ja aloitan aamuisin noin klo 8.30. Olenkin tai olemmekin panostaneet nyt paljon arjen luksukseen, joka on mielestäni tärkeämpää kuin ikuinen kituuttaminen ja "sitku-elämään" säästäminen. Näitä arjen luksuksia on siis ihan tuo lyhyt työmatka ja lasten lyhyet koulumatkat ja rahallisesti panostaminen arjen helpottajiin kuten: kuivausrumpu, hyvä sänky, sarastus-lamppu ja vaikka hyvä täyshedelmä mehu. Asiat, jotka vaikuttavat minun/meidän perheen laatuun.  Minulle luksusta on, että ruokakauppa on muutaman sadan metrin päässä, toiselle luksusta saattaa olla asuminen keskellä metsää tai vaikka joka iltainen vaahtokylpy. Jokainenhan voi luoda itselleen listan arjen helpottajista /luksuksista ja ruveta hiljalleen ottamaan niitä käyttöön omaan elämäänsä, jolloin elämänlaatu paranee kuin itsestään.. Vain me itse voimme vaikuttaa oman elämämme kulkuun!!

Arjen luksusta on myös pyytää ystäviä kylään ja saada itse kutsuja. Minut oli eilen kutsuttu Anna Järvisen konserttiin ja taidenäyttelyn avajaisiin. Ja huomasinkin, kuinka ihanaa oli saada kutsu!! Ulkomailla kutsuja tuli useammin. Milloin pääsi katsomaan suomalaisen taiteilijan näyttelyä kohdemaassa, milloin osallistumaan itsenäisyyspäiväjuhliin, yrityksen perhetapahtumaan, pikkujouluun tai ihan yksinkertaisesti: ystävien luo kylään.

Eilen kuitenkin pääsin Hanasaareen kuuntelemaan Annan kaunista laulua ja katsomaan hänen yllättäviä töitään (laulu oli paljon kauniimpaa kuin ahdistuneen oloiset työt). Pääsin keskelle kutsuvierasjoukkoa kiertelemään ihmismassassa, tervehtimään, nyökkäilemään, jutustelemaan ja nauttimaan pikkuherkkujen kanssa muutaman lasin viiniä ja jotenkin kokonaisvaltaisesti rentoutumaan! On täysin erilaista olla kutsuvieraana tapahtumassa kuin vain mennä konserttiin tai näyttelyyn.

Onneksi tässä on ainakin parit pikkujoulut tulossa joihin minu on kutsuttu!