Isompien lasten koulu- ja tarhajuttujen järjestyttyä toiveiden mukaan huokaisin helpotuksesta. Kun koulupaikat oli klaarattu, tuntui, kuin isoin kivi olisi tippunut sydämeltä. Sitten tietysti piti hoitaa kuntoon koulun kanssa osoite asiat, jotka eivät olleet muutamista meileistä huolimatta päivittyneet, ohjeistaa koulun keittiötä allergioista ja yrittää tapella lapselle iltapäiväkerhopaikka.

Iltapäiväkerhopaikka on hakusessa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Kerhot tursuavat lapsia ja kaikki ylimääräisetkin paikat on täytetty. Poika tulee kotiin jo klo 12 tai viimeistään klo 13. Vielä nyt, kun olen kotona, ongelmaa ei ole, mutta sitten kun työelämä tai koulunpenkki kutsuvat on meillä monta uutta asiaa opeteltavana. Vaikein on ehkä ulko-oven saaminen auki. Pieni poika ei harjoituksesta huolimatta saa väännettyä avainta lukossa tarpeeksi, vaan ovi on ja pysyy kiinni. Seuraava ongelma (ehkä enemmän minusta) on pitkä päivä (5-6 tuntia) yksin kotona, jolloin ajanviete olisi helposti tv.n katselua, surffailua ja lojumista. Ja välipalakin pitäisi itse saada tehtyä. No, näitä taitoja harjoitellaan, eikä minun siirtyminen pois kotoa tapahdu varmaankaan kovin nopeasti, sillä Espoon tarhajonoissa on 600 lasta, joille ei ole hoitopaikkaa, jota siis haen nuorimmalle.

Lyhyt koulupäivä ärsyttää minua suuresti. ei siksi, että saisin itselleni "vapaa-aikaa", vaan siksi, että lapsen on oltava pitkä päivä yksin ja itsenäistyttävä niin aikaisin. Suuri loikkaus se on myös niin kutsutulle "komennuslapselle" jolla on aina ollut (ehkä ärsyttävyyteenkin asti) äiti kotona loihtimassa välipalaa, auttamassa läksyissä ja "vahtimassa".

Viikonloppuna mieleeni juolahti myös kysymys "pakko-ruotsin lukemisesta". Lapseni puhuvat kotikielinään suomea ja ruotsia, mutta ovat aina käyneet englanninkielistä koulua. En ole vielä selvittänyt minkä kielen kolmasluokkalaiset aloittavat suomalaisen koulumme englanninkielisellä linjalla  ja minkä tasoista opetusta lapseni saa, jos kieli on ruotsi. En missään nimessä panisi pahakseni, jos lapselleni järjestettäisiin vaativampaa (lue äidinkielentasoista) ruotsin opetusta (kuten tapana on järjestää ruotsinkielissä kouluissa suomen tunneilla niille jotka ovat täysin kaksikielisiä), jotta toisen kotikielenkin kielioppi tulisi opiskeltua. Minua ei myöskään haittaisi, että tämä "ensimmäinen" vieraskieli olisi esim espanja. Onneksi tätä ongelmaa on aikaa pohtia vuosi, tai siitä voi ottaa jopa selvää..