Nyt tekisi niin mieli maata kuumalla kalliolla, antaa auringon lämmittää ihoa ja siristellä silmiä. Rentoutua.

Makailuun kyllästyneenä lähteä sitten vaeltamaan saarta ja ihmetellä kivien, meren ja saariston kauneutta.

Poimia kotiin valikoituja kiviä, joita vesi on vuosituhansia muovannut aalloillaan.

 Mutta ei. Kesä näyttää menneen menojaan ja syksy on täällä. Kaiken lisäksi eilisen kevyt perhonen potee nyt lapsilta saamaansa vatsa-virusta. Ei voi muuta sanoa kuin voi P.