torstai, 20. lokakuu 2011

Ei otsikkoa

Noin puolitoista vuotta sitten käytin erilaisia elämänsuunnan antavia metodeja hvyäkseni löytääkseni oman elämäni suunnan sekä sen mitä oikeasti haluan elämältäni. Unelmoiminen on kivaa, mutta on vaikea pohtia mitä oikeasti haluaa. Sitten pitää olla todella varovainen ja tarkkana siitä mitä toivoo, sillä oikein ajatelluilla toiveilla on tapana toteutua! Metodista voi lukea vaikka täältä. Minä listasin toiveitani, mietin mistä asioista olin kiitollinen päivittäin ja niin vaan asia toisensa jälkeen alkoi elämässäni mennä niin kuin olin toivonut. Sain lapset haluamaani englanninkieliseen kouluun, sain töitä ihan kivalla palkalla, vietin ystävieni kanssa paljon aikaa, matkustelin ja perheeni pysyi koossa.

Välillä havahdun nyt miettimään, että muistanko olla tarpeeksi kiitollinen ja nauttia pienistä asioista, tai jos elämä on liian "confort zonella" elämistä haluan nipistää jostain - vaikka ruokalaskusta - jotta elämä ei olisi liian täydellistä. Koska ei sen minun mielestäni kuulu ollakaan.

Yksi päivä töissä oli hiljaista ja huomasin unelmointi-aistini olevan aktiivisella päällä.

Unelmoin seuraavista asioista:

-Tässä on seuraava autoni, ihana turvallinen VolvoXC70. Kuin karkki.

-toisessa unelma-kuvassa nojailen keskiaikaiseen kivimuuriin korkealla kukkulalla shamppanjalasi kädessä. Alhaalla siintää turkoosi meri, ilma on kostean lämmintä ja minä olen päivittynyt ja onnellinen.

- Sitten lillun mahtavassa kylpylässä

 

No mitenkäs siinä taas kävikään:

- Auto on edelleen työnalla. Ehkä ongelma on siinä, että en ole päättänyt väriä tai jotain..

- Matka Nizzaan 4 päivän singahdukselle on varattu. Nyt selataan hotelleja, nähtävyyksiä, luetaan tietoa ja kysytään vinkkejä!!

-Kylpylä unelmakin toteutui. Ei ehkä ihan yhtä rentouttavasti kuin olin ajatellut, mutta kuitenkin. Olen kuun lopulla menossa kouluttautumaan kahdeksi päiväksi Flamingoon ja illalla sitten varmaan lillumaan kylpylän puolelle.

Nyt kun yritän miettiä mitä muuta toivoisin, niin enpä mitään noin suuria keksi. Eilen, kun menin nukkumaan ja makasin sängyllä selälläni ajattelin, että onpa ihana käydä nukkumaan ja antaa raajojen levätä

tiistai, 28. joulukuu 2010

Dubai

Tervehdys Dubaista! Perheemme läksi joululahjamatkalle lepuuttamaan hermojaan ja toipumaan rankasta arjesta heti joulupaivana. Vaikka saavuimme yöllä noin klo 03 Dubaihin, oli vastaanottava ilma kostean lämmin. Juuri sellainen "etelänmaan ilma", johon on oikein mukava tulla kylmästä ja lumisesta kotimaasta.

Olen nähnyt Dubaista paljon kuvia ja onkinut tietoa netin ja ystävien kautta, mutta silti hämmästelen täällä päivittäin epäuskon, kunnioituksen ja huvittuneisuuden välillä.

Kaupungin siluetti on tyrmäävä. Se on kertakaikkiaan uskomaton. Pilvenpiirtäjien määrästä ja muodosta tulee tunne kuin olisi New Yorkissa tai jonkun muun suurkaupungin business districtillä, tai no: Dubaissa. Metalli ja lasi kiiltää ja taloista heijastuu kauniisti auringonlaskut. Varakkailla arabeilla ei ole puuttunut mielikuvitusta, ja siksi rakennuksetkin ovat uskomattomia taideteoksia! Niin kuin tämä maailman korkein torni, johon perheen miesten oli päästävä (hinnalla millä hyvänsä). "Jonon ohi", kun jono olisi ollut viikon, mentiin 80 €/kpl. Minä kieltäydyin tästä reissusta ja lähdin siksi aikaa nuorimman kanssa "kiertelemään" maailman suurimpaan ostoskeskukseen. Olin ajatellut pistää oman ja ´kuopuksen hissimatkaeurot haisemaan, mutta lopputulos oli, että vain kävelimme pitkin järjetöntä mallia ja ihmettelimme paikkaa. Kun vihdoin löysin haluamani kaupan oli kuopus niin väsynyt, että piti lähteä syömään ja taivaltaa taas järjestön matka. Maailman isoin ostoskeskus oli kertakaikkiaan liian iso näin pienelle ihmiselle.. Päivä melkein meni pilalle, kun kuvotti se, että ei saanut mitään ostettua megalomanisesta ostarista. Ei edes tälläinen megashoppaaja.

Dubai on ihanan siisti. Maassa ei ole roskia, eikä koirankakkaa. En myöskään ole nänyt kahta hihnassa talutettavaa koiraa enempää kotieläimiä kaduilla. Maailman isoimman ostarin edessä osa kadusta oli tehty kiiltävästä kivilaatasta. se on varmaan oikea alusta niin hienoille autoille kun täällä näkee. Tuntui melkein, että maassa olisi ollut roska, kun kukasta oli tippunut terälehti kivetykselle. En tiedä onko siisteyteen yhteydessä se, että ravintoloissa ei tarjoilla alkoholia. Kun käymme syömässä The Walkilla, ihmiset: turistit ja paikalliset, syövät illallisensa örveltämättä kansainvälisten ketjujen ravintolassa ja nauttivat ehkä, niin kuin me eilen, tölkin alkoholitonta olutta meksikolaisen ruoan kanssa. Noh, kyllähän tässä olisi ihan kiva syödä yksi dinneri punaviinin kera, mutta oikein mukavaa olla lomalla ja paikassa jossa alkoholia ei tarjoilla (hotelli resortit ovat toinen juttu, mutta meillä oma buukkaama tavishotelli).

Tälle päivälle oli suunniteltu "lapsia varten" reissu Atlantis vesihuvipuistoon. Eilen illalla minua lähes harmitti matka vesiliukumäkihelvettiin, mutta kuten Dubaissa saattaa, löi hyvinjärjestetty, uskomattoman hieno vesimaailma minut ällikällä. Sitten kun vielä itse pääsin laskemaan isoilla kumirenkailla akvaarion sisään haiden ja muiden kauniiden kalojen keskelle olin myyty tälle, varmaan maailman isoimmalle vesipuistolle ja antauduin muiden mäkien ja virtojen vietäväksi ja nautin kuin lapsi!

Meillä on ollut täällä matkaoppaana Lonely Planetin Dubai kirja. Kirjasta sen verran, että siellä kerrotaan palvelun Dubaissa olevan huonoa. Joko kirjan kirjoittamisesta on aikaa, tai sitten kirjan kirjoittajan taso palvelulle on aivan eri kuin minun, sillä täällä olemme saaneet mielestämme erityisen hyvää palvelua, jopa vähän liiallisuuteen menevää: meitä nimitellään Sir/Madame jatkuvasti, kysytään onko kaikki kunnossa ja hymyillään koko ajan jne jne.

Olemme myös muutaman päivän aikana huomanneet, että joka paikkaan kannattaa lähteä aamupäivästä, sillä paikalliset saavat itsensä liikkeelle vasta iltapäivällä. Tällöin täyttyvät ostoskeskukset, ravintolat ja esim vesipuisto. Kun klo 11 ei tarvinnut vesiliukuihin jonottaa yhtään, oli jono klo 16 noin tunnin mittainen..

Vielä muutama päivä Dubaita jäljellä ja sitten makta jatkuu kohti AbuDabia ja ilmeisesti aavikon kautta autolla Omaniin..

Reissusta blogaten Minä täällä taas vaan, hei!

 

perjantai, 17. joulukuu 2010

Perinteiden säilyttäminen

Olenpa iloinen, että joku (ministeri Katainen) korkeista Suomen päätöselimistä ottaa kantaa siihen, että suomalaisten ei tarvitse nöyristellä suvaitsevaisuuden nimissä omia jouluperinteitään. Täällä käydään vakavaa keskustelua siitä, saako suomalaisissa kouluissa laulaa suomalaisia joululauluja tai käydä esimerkiksi joulukirkossa ja vedotaan siihen, että ne loukkaavat muista uskontokunnista tulevia (esim maahanmuuttajia).

Minulla on mielikuva, että olisin ihmetellyt tätä täällä jo aikaisemminkin(muutama vuosi sitten), mutta en löydä teksiä. Muistan viime tai sitä edellisenä jouluna lukeneeni Hesarista, että joku pääkaupunkiseudun koulu oli jättänyt uskontoon viittaavat joululaulut joulujuhlasta pois kunnioittaakseen muslimilapsia, ja sitten kävikin niin, että nämä muslimit eivät tulleet joulujuhlaan, vaan juhlivat kotona heille tärkeää ramadania. (me siis luovumme omista perinteistä, kunnioittaaksemme muista, ja sitten jääkin luu käteen)

En voi ymmärtää tätä Suomen joka suuntaan nöyristelevää tyyliä, jossa yritetään miellyttää muita ja hävittää omia perinteitä ja tapoja. Suomalaisethan ovat aina vähän hävenneet sijaintiaan ja eivät ehkä ole edes pitäneet itseään Eurooppalaisina, kun sijaitsevat "niin kaukana" (tämänkin olen lukenut jostain). Kielitaitoa hävetään ja omaa englannin aksenttia, mutta kuunnelkaapas kerran vaikka italialaisen puhumaa englantia... (suomalaisen korvaan kielivirheet kuulosotavat tietysti ekstoottisilta)

Vaika häpeämme ja nöyristelemme, niin silti olemme mallimaa esim. ilmaisen koulutuksen tarjoavana maana ja maailmalla tunnettuja aikataululujen pidossa erilaisiin asioihin, (esim 1.1.2011 voimaan astuvasta SEPA jen).

Monessa asiassa me raivaamme tietä ja näytämme muille maille kuinka asiat tulee hoitaa. Meidän ei pitäisi hävetä itseämme vaan olla ylpeitä itsestämme ja tavoistamme. Niin ne muutkin ovat.

Jos tätä blogia lukee esim. joku ateisti, niin olisi hienoa kuulla mitä mieltä olet suomalaisista jouluperinteistä (esim joulujuhlassa). Loukkaavatko ne sinua, ja jos loukkaavat, niin miksi?

perjantai, 10. joulukuu 2010

tekstin pätkä viime vuoden helmikuulta..

Writers Edit: NÄin käy kun hioo ja hioo tekstejä ja jättää ne julkaisematta.. Tässä teille jotain mitä mietin viime helmikuussa:

 

On pitänyt kertomani, että vaikka niin harvoin saan mitään tänne Blogiin, niin joka päivä uusi blogikirjoitus alkaa muodostua päässäni, mutta kun illalla olisi mahdollisuus työstää se paperille, iskee "valkoisen, tyjän paperin kammo" tai väsy, ja blogitekstit jäävät vain omien ajatusteni iloksi.

Olen tammi- ja helmikuun halunnut kertoa ainakin seuraavista asioista:

-Olen ostanut joka viikko kotiin tulppaaneita. Valkoisia, keltaisia, punaisia, kaksivärisiä, oransseja, liiloja, vaaleanpunaisia..
Joka viikko olen hakenut mahdollisimman supullaan olevia tulppaaneja 20 kappaletta Aaltovaasiini ja nauttinut sitten niiden tuomasta hyvästä olosta, estetiikasta ja "kevään lupauksesta". Tulppaani on ehdoton kukkasuosikkini. Varsinkin ihan nupullaan oleva tulppaani, jonka terälehdetkin ovat vielä hennon vihreyden peitossa. Uskallanpa jopa sanoa, kypsällä iällä, että jos menisin nyt naimisiin olisi hääkimppuni tehty tulppaaneista ja hääni siis nähtävästi tästä pakosta keväällä :)



-Lapset kasvavat ja heidän varttumisensa tuntuu minusta juuri nyt melkein pahalta.

Esikoinen oireilee "esiteini-ikää" - paiskoo ovia, vetäytyy ja vastailee kaikkeen lyhyesti. Se sattuu minuun, kun tajusin sen. En halua menettää kilttiä partiopoikaani, joka on aina kertonut kaiken ja totellut, ollut kiltti pieni poika. Nyt hän sulkeutuu eikä päästäkään minua enää niin lähelle.. Mies totesi minulle, että ehkä tämä on se aika "kun ne muut" tekevät sen ilta-tähden, kun menettävät sen vanhimman hänen nuoruutensa alkuun. Uskon, että tämä on totta. Meidän iltatähti syntyi yli 3 vuotta sitten, eikä hänkään halua olla enää vauva. Hän on olevinaan,.. käyttää farkkuja ja vyötä, kuuntelee nuorisomusiikkia, haluaa viikkorahaa jne. Onneksi hän vielä tottelee.

Keskimmäinen, meidän perheen ärripurri, taas on oikein iso tyttö. Tottelee, haluaa olla mieliksi ja käyttäytyy. Huolehtii itsestään, läksyistään ja välillä muidenkin asioista.. hän nimeää lempi ammateikseen: opettajan, lääkärin tai kaupantädin. Niissä kun saa olla ihmisten kanssa ja auttaa!

-Tämä talvi on ollut ihana, mutta ehkä vähän liian pitkä... Juuri sellainen "lapsuuden talvi", joista olen kertonut lapsille. Olemme luistelleet (myös 3-vuotias) ja käyneet rinteessä!!! Isommat lapset ovat innostuneet laskettelusta todenteolla, mutta 3-vuotiaalle riittää tunti.

tiistai, 16. marraskuu 2010

Huivin arvoitus

Kävin eilen jumppapaikassani ylikansoitetulla zumba tunnilla. Olin viimeinen mukaanmahtuja, mutta ajattelin, että eipä se haittaa, hikoilemaanhan tänne ollaan tultu. Jumppapaikassani tunnen kasvoilta lähes kaikki asiakkaat. Salilla jumppaa vain naisia. Mukaan mahtuu niin nuoria kuin iloisia eläkeläisiäkin. On Virolaista tyttöä ja intialaista naista, on mustaa, valkoista, laihaa ja lihavaa.

Olin viimeinen jumppa-saliin tulija. Sain jumppapaika ihan edestä. Vasemmalla takaviistossa minusta oli nuori muodokas muslimi-tyttö, jolla oli hiukset ja kaulan peittävä huivi päässä. Juuri ennen tunnin alkua hän poisti huivin, ja sanoi vienolla äänellä tunnin ohjaajalle, että voidaanko ovi sulkea. Minua suoraan sanoen pänni oven sulkeminen, sillä sali on pieni, ja arvasin zumba-lauman tuottavan sen verran energiaa, että kohta olisi kuuma. Ovi suljetiin lähes kokonaan.

Pohdin koko tunnin ajan, miksi salin ovi piti sulkea. Uskon sen liittyvän uskonnollisiin syihin. Mutta silti ihmetyttää, että miksi, kun paikalla ei ollut esim. miehiä näkemässä viehkeitä zubattaria...Turkin kuntosaleilla (muslimimaa) suurin osa naisista oli hyvin viehkeästi pukeutuneita ja laitettuja ja he kaikki tuntuivat jo valmiiksi olevan mallinmitoissa. He eivät vältelleet miehiä, päin vastoin, käyttäytyivät ehkä niin, että toivoivat vastakkaisen sukupuolen huomaavan juuri heidät.

Tunnin aikana muslimi-tyttö zumbasi, niin kuin muutkin, mutta Jumppatunnin loppupuolella, kun hiki virtasi päätä pitkin silmiin ja niskaan, ja kun oltiin hytkytetty ja pyöritetty, saatu lantio irti ja liikkumaan, tapahtui käänne. Ovi aukesi ja sisään tuli seuraavan tunnin ohjaaja mukaan kuumiin rytmeihin ja jätti oven auki.. Huomasin heti, että seuraamani tyttö vaivaantui. Hän vilkuili ovea ja hidasti tempoaan. Sitten tunti loppui.

Miksi tyttö käyttäyti noin? Osaako joku sanoa. Minulle tuli tunne, että hän ei halunnut "että Jumala näkee"..  Aika villi arvaus,  mutta muuta en keksi.