Klo 16.01 helpotuksen huokaisu. Naaman lihasten rentoutuminen ja urakan viimeistely.

Lämpimien lamppujen alla pienen "sammakko pojan" rääkäisy ja tutut kasvonpiirteet viisaine silmineen.

 

Sellaiset muistot minulla on tänään kolmivuotiaan kuopukseni syntymästä. Jotain yksi-vuotistarinaa löytyy täältä.

 

Nyt toimelias kuopukseni, joka ei usko olleensa ikinä vauva tai juoneensa "tissimaitoa" on tälläinen:

-iloinen, hurmaava, hymyilevä

-huumorintajuinen, keimaileva, vitsikäs

-omatoiminen, vahvatahtoinen, kekseliäs

 

-Tämä pikkumies kuuntelee niin lastenlaululevyjä kuin W.A.S.P.n I Wanna Be somebodyä

-Hän on ihastunut tarhakaveriinsa Inekseen, joka on "Prinsessa"

-Hän pukeutuu itsenäisesti kalsareista pipoon asti. Häntä saa auttaa vain kun hän pyytää apua.

 

-poika on sitä mieltä että: äiti ei saa puhua ruotsia, koska hänen kuuluu puhua suomea.

-Hän pukeutuu kotona mieluiten jo melkein pieneen tummansiniseen pikeepaitaan ja ruskeisiin sortseihin ja kutsuu sortsejaan ruotsisksi englanniksi äännettäen: George (tsootsh)

-Hän kömpii vanhempiensa sänkyyn JOKA YÖ klo 04 - 06  välissä ja pyytää kuiskaten: "Mennäänkö jo syömään iltapalaa..."

Sellainen se on, se meidän pellavapää hurmuri.

Ihana ihana ihana.