Lokakuu. LOKAKUU. Loka kuu.

Niin, se kuukausi, jolloin sataa, sataa, sataa ja sataa ja on harmaata, lokaa ja ankeaa.

Olen päättänyt kestää lokakuun ja seuraavatkin kuukaudet, sillä niinhän minä kestin ennen ulkomaille lähtöäni. Ei ollut muuta oikeaa kuin Suomen kesä, syksy, talvi ja kevät. Ja tämän saman haluan opettaa omille lapsilleni. Elämä jatkuu ja on mukavaa vuodenajoista huolimatta.

Aamulla ilma näytti masentavalta. Oli harmaata, tuulista ja sateen uhkaa. Yöllinen tuuli oli vienyt kaikki lehdet ikkunani vastapäisestä vaahterasta. Tajusin, että syksy on täällä. Pakotin ajatusmaailmani muuttumaan. Laitoin pirtsakkaa väriä päälle, hyppäsin pyörän selkään nuorimmainen istuimessaan ja rallatellen poljimme keskimmäisen esikouluun peräkanaa kuin ankat. Harmaus ei haitannut. Vaahteran lehdet koristivat puunoksien sijaan tienvarsia ja vilpoinen tuuli tuntui hyvältä poskissa. Ajattelin, että tälläistä on olla suomalainen. Minä olen suomalainen ja lapseni ovat suomalaisia! Täällä me syyssäässä sadetakit päällä pyöräilemme ja saamme arki-liikuntaa, raitista ilmaa emmekä edes saastuta!

ihana punainen sadetakkini!

Minulta on moneen kertaan kysytty miten sopeudun takaisin Suomeen. Vastaan usein, että paremmin kuin edellisellä vuoden pyrähdyksellä. Ehkä edelliskerrasta viisastuneena tiedän mitä vaikeuksia odottaa ja osaan niihin varautua. Toisaalta taas olemme löytäneet paikkamme nyt sen verran kansainvälisestä kaupunginosasta, että "pelkkä" Suomi ei ole vastassa. Tykkään tälläkertaa myös asuinalueesta, asunnosta ja sijainnista enenmmän kuin viime kerralla, vaikka samassa kaupungissa ollaan taas.

Olen kuullut monen ulkomailla asumattoman päivittelevän ja vähän ilkkuvan sitä, että miten expat-perheet, joilla on ollut siivoojia, autokuskeja tai lastenhoitajia, sopeutuvat takaisin Suomeen, jossa em palvelut ovat harvinaisempia tai ainakin vain "rikkaiden" käytössä. Minä vastaan: että ihan ongelmitta. Olenhan ainakin minä hoitanut kodin siivouksen ja autolla ajon ihan itse ennen ulkomaille lähtöäkin, mutta ulkomailla, jossa sukulaisten apua ei ole ollut, ottanut sitä vastaan muualta jo ihan senkin takia, että esim. siivoojan palkkaaminen on paljon, paljon halvempaa kuin Suomessa. En myöskään koe olevani hienompi ihminen kuin joku muu sen perusteella, että kotonani on käynyt siivooja tai että miljoonakaupungin vaarallisessa liikenteessä autoani on ajanut kuljettaja. Sitäpaitsi nyt siivoan ihan itse, viikottain, perusteellisesti. Minä osaan homman, olen sen suomalaisessa äidinmaidossa itseeni imenyt. Vaikeaa voi olla niillä Suomeen muuttavilla ulkomaalaisilla, joilla kotiapu on ollut osa elämää aina.