Oliko eilen niin pimeää ja syksyistä vai muuten vaan kuluttavaa ja unettavaa, että lapset simahtelivat ennen aikojaan? Nuorimmainen simahti jo klo 18.00 - ruoat jäi syömättä, yöpuku vaihtamatta ja kaikki muutkin iltapuuhat tekemättä. Seuraavana, puolta tuntia myöhemmin, vanhin valitteli väsymystään ja vaihtoi yöpukuun ja siirtyi sänkyynsä. Viimeisenä kahdeksalta, viimeisen iltapalasession jälkeen keskimmäinenkin vetäytyi yöpuulle.

Olin voipunut ja itsekin väsynyt. Makasin sohvalla katsomassa kaikki ohjelmat kahdeksasta yhteentoista ja siirryin väsyneenä sänkyyn. Luin muutaman sivun kirjaa ja sammutin yövälon 23.30, niin kuin yleensä.

Minulla oli tietysti vähän ennakkoaavistuksia tulevasta yöstä, mutta ei ihan tälläisestä rumbasta...

Klo 01. Kepeä nopea tassutus sänkyni viereen ja pirteä nuoriääni pyytää iltapalaa, muroja.

Klo 03. Sama uudestaan. Iltapalaa, sämpylää.

Klo 06. Nuorin erittäin virkeänä, täysin hereillä, minä aivan unessa: iltapalaa, viiliä!

Voi V sanon minä. Ihan kuin meillä olisi alle puolivuotias vauva vielä talossa, kun yössä saa nousta yösyötölle kolme kertaa.

No. Ensi yönä nukutaan. Olen päättänyt.