Viikon työelämän jälkeen olen huomannut itsessäni kummallisia elimistöön liittyviä muutoksia, joita en kotiäitivuosina kokenut ainakaan samalla tavalla.

Heti alkupäivinä huomasin, että hiukset rasvoittuvat todella nopeasti. Kotiäitinä pystyin venyttämään hiusten pesuväliä kolmeen päivään, mutta nyt jokatoisen päivän tukanpesu tekee tiukkaa. Tukka tuntuu rasvaiselta ja hiuspohjaa kutittaa. Vaikka otin vähän tehovaalennusraitoja ennen työn alkamista ikäänkuin huonontamaan hiusten laatua ja saamaan niitä siis pysymään kampauksessa paremmin, länöttää tukkani jo heti aamusta.. Arvon joka ilta suihkun ottamista ennen nukkumaan menoa tai sitten riskin ottamista ja jättämistä toimenpidettä aamuun. Riskinä on nimittäin, että uni voittaa rasvaisen tukan, tai jos suihkuun pääsen, on siellä myös yksi innokas kaksi-vuotias istumassa kylpyammeessaan.

Myös iho on rasvoittunut. Naamassa on koko "työurani" punoittanut stressifinni? ja nenän pielus kiiltää jo keskellä päivää. Ei minulla mikään super-iho ole ennenkään ollut, mutta sellainen aika hyvä kuitenkin. Edelliseltä työrupeamalta muistan nypyläisen otsan, joka oli minulle täysin uusi kokemus..

Hiusten ja ihon rasvaisuus harmittavat, mutta toivon, että se on ohimenevää. Teen toimistotyötä puhtaassa ja viihtyisässä konttorissa. Syön lounaaksi terveellistä ruokaa ja kotona kokkailen niitä omia tuttuja reseptejäni, joten muutokset eivät ainakaan niistä johdu.

Viimeinen, mutta kummallisin juttu, ja vähän ehkä haikeakin on, että tänä aamuna, kun pukeuduin nuorimman tuijottavien silmien alla, ja kun hän näki rintani, pyysi hän rintamaitoa, vähän kuin maistiaisiksi tipan. Erittäin vienosti pienellä äänellään hän käytti omaa "tissimaitoa" tarkoittavaa termiään: "tyy...", jolloin hellyin ja yritin puristaa tippan oman kehoni tuottamaa ravintoa, mutta en saanut itsestäni ulos mitään. En edes yhtä tippaa. Kiireen keskellä, puolialastomana tajusin, että minä en ole enää vauvan äiti ja minua tarvitaan nyt muuhunkin kuin hoivaamiseen. En ole imettänyt helmikuun jälkeen, mutta silti tietoisuus maidon kokonaan loppumisesta tuntui raskaalta, haikealta ja kamalan lopulliselta.

Asiaa helpottaa, että nuorin vielä välillä nimittää itseään äidin isoksi vauvaksi!