Olisin halunnut kirjoittaa monesta viime päivien jutusta, mutta aikaa ei vain ole ollut. Lapset heräävät aikaisin ja työllistävät koko päivän ja menevät myöhään nukkumaan. Arki pyörii, pyykkikone laulaa ja ne usein muuttaneen - tai ainakin minun muuttoihini kuuluvat - pari nurkissa pyörivää, purkamatonta, inhottavaa laatikkoa ovat vieläkin jäljellä ja ärsyttävästi esillä.

Mainitsemisen arvoista viime päiviltä on, että nuorimmainen, tämä 21 kk kuopus, on vaivihkaa saatu vieroitettua tutista. Olen koko kesän saanut kommenttia siitä, että tästä "tulpasta" olisi hyvä päästä eroon, sekä neuvoja siitä milloin tuttia saisi syödä. Tiedänhän minä. Yleensä meillä on syöty tuttia vain autossa ja nukkumaan mennessä, mutta ote on vaan lipsunut kolmen vilkaan vekaran kanssa niin, että jos se tutti on löytynyt lattialta ja mennyt suuhun kesken päivää, on se siellä saanut olla, varsinkin jos se on rauhoittanut. On minusta myös  hieman ajattelematonta kommentoida ja muistutella tuollaisista asioista alvariinsa, vaikka olen yrittänyt selittää, että olisi liikaa riistää pieneltä turva ja tuki, kun niin moni muu asia muuttuu. Eihän tämä nuorimmainen varmasti ymmärrä maastamuutoa tai väliaikaisasumista, uusia ihmisiä ym ym. Minusta tämmöinen "tuttiasia" on myös vanhempien itse päätettävissä, eikä se muille kuulu, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään koulunsa aloittava lapsi, vaan vielä aika pieni vaippaa käyttävä taapero.

Haluan kertoa myös, että keskimmäinen, reipas ja tomera tyttäreni aloitti eskarin maanataina! Näissä kouluasioissa meillä onkin mennyt kaikki putkeen, ja sain hänetkin englanninkieliseen tarhaan! Hänen paikkansa oli itseasiassa varma jo ennen kuin tämä asuntoasia saatiin päätökseen. Tarha antoi vielä joustovaraa päätöksen kanssa otammeko paikan vai emme (vaikka ryhmä olikin jo "täynnä"), sillä lapsi joka puhuu hyvää englantia, tulee kansainvälisestä koulusta ja on noinkin itsenäinen on muulle luokalle vain hyväksi! Eli tässä kannustussanoja niille, joista kansainvälinen koulusysteemi tai esim.amerikkalainen, nuorella iällä alkava koulu on lapselle hyväksi (eli pelkän leikin sijasta tarhassa opetellaan jo asioita kirjaimista numeroihin ja lukemisesta laskemiseen, katsotaan karttaa ja rakennetaan maailmankuvaa). Itse uskon, vastoin montaa suomalaista korkeasti koulutettua, että lapsen halu ja herkkyysikä oppimiseen alkaa jo paljon ennen 7-vuoden ikää. Tämä on yksi lempiaiheistani ja lapseni ovat oman näkökulmani hyviä esimerkkejä!

Tänään alkoi kovasti odotettu tokaluokkalaisen koulutie. Niin kovasti odotettu, että poika, joka sai kännykän 8-vuotislahjakseen laittoi tänään herätyksen itselleen kello 6 aamulla. Siis kello kuusi aamulla! Pirteänä hän tömisteli yläkertaan ja sai muutkin lapset hereille. Hekin olivat pirteitä. Minä en ollut. Koska lapset menevät myöhään nukkumaan (ehkä klo 22), on minunkin valvottava myöhään (nykyään klo 01), että saan vähän "omaa aikaa". Ongelmana on,että viiden tunnin yöuni ei vaan riitä minulle. Hitto. Millähän ruokavaliolla tai muulla jekulla lapset jaksavat omat, ainakin kolmella tunnilla pidentyneet päivänsä.. Imevät energian ehkä minusta? siksikö olen itse niin naatti??? Onneksi mummi on täällä katsomassa kahden vanhemman lapsenlapsensa  suomalaisen koulutien alkua, ja antoi minun nukkua puoli kahdeksaan, keitti puuroa ja kahvia, vaihtoi nuorimmaisen kakkavaipan, vahti, että isot pukee vaatteet päälle, harjaa hampaansa ja ovat valmiita lähtemään kouluun...

Nyt se mummi on kattanut meille kakkosaamiaisen ja huutelee, että kahville ja karjalanpiirakalle. Menen, äitiähän pitää totella!