Eikös olisi kiva, jos tämä olisi kuin joulukalenteri, ja blogiin ilmestyisi joka päivä näin Joulukuussa yksi bloggaus. Ajattelin yrittää:

Luukku numero 2

 

Olen paljon pohtinut viimeaikoina tasa-arvoa. Tasa-arvoa naisten ja miesten välillä Suomessa sekä tasa-arvoa parisuhteessa.

On mahtavaa, että meillä Suomessa ihmiset voivat tasavertaisesti esim. hakea samoja työpaikkoja, ostaa sukupuolesta riippumatta vaikka auton tai alkoholia, opiskella samoja aloja ja että naisetkin saavat halutessaan käydä armeijan (tämä on epäkohta Suomessa vielä, kun pojille se on pakko). Tasa-arvo tuntuu toteutuvan aika hyvin siis Suomessa kaikessa muussa kuin palkkakeskusteluissa ja mies- ja naisvaltaisilla aloilla.

Pääpointtini ei ollut nyt kuitenkaan pohtia tasa-arvoa Suomessa, siksi pyydän, että ette kiinnittä niin paljon huomiota edelliseen kappaleeseen vaan pohditte seuraavaa.

Tasa-arvoa parisuhteessa. Mitä se mielestänne on? Miten se toteutuu? Koetteko sellaista?

Meidän perheessä ei ennen tunnettu kahtia jakautunutta työnjakoa ainakaan kotona. Ulkomailla asiat menivät niin, että minä hoisin kodin ja lapset ja mies työn. Tietysti mies autteli vaikka viikonlopun ruokarumbassa tai vaihtoi vaippoja, mutta mitkään askareet eivät olleet jaettuja. Vaikka onkin ehkä loogista ulkomailla, että toinen hoitaa kodin ja toinen tienaa, ei se parisuhteessa minun pohdintojeni mukaan kuitenkaan ole tasa-arvoa. Ei ainakaan enää kun asioita katsoo nyt kauempaa. Nykyään molemmat ovat päivät töissä ja sovittujen töiden mukaan hoitavat askareita kotona. Tämä on suunnaton helpotus, ainakin minulle, että tiedän, että toinen tyhjentää astianpesukoneen, huolehtii roskista jne eikä minun tarvitse ajatella koko asiaa. Hommat hoituvat ilman, että täytyy kehottaa. kaikista ihaninta mielestäni kuitenkin on, että kun tulen tösitä kotiin, on toinen pedannut sängyn ja makuuhuone on siisti!! Parisuhteen tasa-arvoon kuuluu tietysti myös, se, että molemmille voidaan järjestää vapaa-iltoja, urheiluaikaa jne. Tasa-arvo parisuhteessa on myös paljon kompromisseja. Välillä on katsottava urheiluruutua versus romanttista elokuvaa, taivuttava vähän sinne toisen puolelle, niin että yhteissopu säilyy... vai sanotaankohan tätä jo rakkaudeksi... No joka tapauksessa, nyt minusta tuntuu, että parisuhteemme on tasa-arvoisempi kuin ennen.

Tähän tasa-arvopohdintaan minut herätti muutama keskustelu parisuhteen tasa-arvoisuudesta ja kodin työnjaosta ystävieni kanssa. Monessa kodissa on käyty keskusteluja siitä tuleeko ja miten kotityöt on jaettava, niin, että toinen ei niiden alle uuvu tässä tasa-arvoisessa maassa, miten hoidetaan ja vaalitaan parisuhdetta kun molemmat käyvät töissä ja on pieniä lapsia. Toisissa perheissä kotityöjaot olivat hyvin selviä ja toisissa niitä vasta harjoiteltiin, joissakin perheissä kotityöt kuuluivat vain toisen harteille. Jokaisella oli joku oma variaatio johon oli ajauduttu ajan saatossa, ja varsinkin sen jälkeen kun perheen lapset olivat syntyneet. Helsinginsanomistakin luin, että parisuhde ennen lapsia tutuu olevan tasa-arvoinen, mutta lasten syntymän jälkeen taannutaan 50-luvun Suomeen, jossa mies pakenee töihin ja nainen jää taakan alle lasten ja kotitöiden kanssa, eikä helpotusta välttämättä tule, vaikka nainen palaa työelämään. Miksi?

Kommentoikaa, ja antakaa minun avata joulukalenteriani kommenttilootassa!!!