Viime viikkoina olen useaan kertaan ajatellut lehtiä lukiessani, että nyt olen todella taas osa tätä yhteiskuntaa, ja se tuntuu hienolta. Ulkomailla ollessa sitä helposti vain elää kohdemaassa, tekee omia juttujaan ja päätöksiä, saa helposti muita ulkomaalaisia ystäviä ja muodostaa tavallaan oman maailman kohdemaan yhteiskunnan ulkopuolella. Ei tarvitse välittää asuinmaan poliittisista päätöksistä, mielipidesivujen kommenteista tai taloyhtiöiden pitkäaikaispäätöksistä kun ne eivät sillä tavalla vaikuta tiheästi muuttavan Expatin elämään (paitsi tällä hetkellä ehkä maailman lamaan syöksyminen). . Nyt taas, kun paikallislehdet täällä toitottavat Espoon pitkistä tarhajonoista, Sodexhon tarjoaman tarha- ja kouluruoan puutteellisuudesta ja puutteesta sekä vaikka kunnallisvaaliehokkaiden vaalilupauksista ovat ne kaikki todellista arkipäivääni. Nyt on hienoa lukea kotikaupungin tulevaisuudensuunnitelmista. Mahdollisesta metrosta, teiden parannusaikatauluista ja esimerkiksi kaupunkirakenteesta, kun tietää että täällä tullaan asumaan vielä kun päätökset ovat astuneet voimaan.

Tuntuu tärkeältä päästä äänestämään kunnallisvaaleissa sillä äänestyspäätös on minun kannanottoni minulle tärkeissä asioissa omassa kotikunnassani. Kävin viikonloppuna pienessä tilaisuudessa tutustumassa muutamaan ehdokkaaseen ja esitin heille kysymyksiä. Voin sanoa, että ehdokkaiden henkilökohtainen haastattelu todella kannattaa, sillä minulle selvisi, että eräskin ehdokas, jonka vaaliteemana oli lasten ja vanhusten hyvinvointi ei tiennyt mitään Espoon pitkistä tarhajonoista. Arvatkaa meneekö ääneni hänelle? Samoin ihminen joka puhuu hiljaa eikä osaa esiintyä jää ilman ääntäni. Onneksi on vielä aikaa miettiä ja etsiä sitä oikeaa ehdokasta.

Olen ruvennut kantamaan vastuuta ja huolta myös enemmän omasta ympäristöstäni ja maapallon tilasta. Ystäväni esitteli minulle kuin ohimennen eri jätteiden kierrätysmenetelmät ja kertoi vastaanottopaikoista. Nyt meilläkin kerätään energiajätettä, lasia, metallia, pahvia ja paperia tottakai! Biojätteeseen en ole vielä ruvennut, mutta sitäkin pohdin huonon omantunnon piinaamana. Olen iloinen että ystäväni valisti minua. Itse kerroin kierrätyksestäni siskolleni ja nyt ilokseni kuulin, että hänkin on kerännyt energiajätettä jo muutaman kuorman! On hienoa nähdä ja huomata kuinka yhteiskunnasta valveutuminen vaikuttaa itseensä ja kuinka helpolla voit vaikuttaa toisiin. Moni ikäiseni ihminen jolla on jälkikasvua on oikeasti huolissaan pallomme tulevaisuudesta. Moni vanhempi taas nostelee olkapäitä ja ajattelee, että ei yksilön pienet teot voi oikeasti mitään ratkaista. Minä taas uskon, että perhosen siiven räpsytys näkyy toisella puolella palloa..

Muistakaa kierrättää!! Se on nykyään IN!