Kotimaahan asettumisen tärkeimmät asiat alkaa olla hoidettu. Koti on alla, koulut, esikoulut ja tarha melkein pulkassa. Jaksan iloita näistä enkä vielä halua stressata pimeästä syksystä tai loskasta.

Yleensä maasta toiseen muutettaessa olemme luoneet toimivan "kultaisen kolmion" kodin, työpaikan ja lasten koulujen  välille. Työhön on voinut olla vähän pidempi matka, mutta kodin, koulu ja mielellään myös palvelujen on tullut aina sijaita lähellä toisiaan. Homma on onnistunut helposti. Ensin on valittu lasten koulu (johon lapset ovat päässeet sisään lukukausimaksua vastaan ongelmitta) ja koulun läheisyydestä vuokrattu asunto.

Nyt Suomeen palattuamme edessä onkin ollut ongelma:

(englanninkieliseen) Kouluun on vaikea päästä ilman saman kaupungin osoitetta (koska tunkua on) ja tulevaa kotia ei kannata hankkia ennen kuin tietää mihin kouluun pääsee. Meidän tapauksessa yritän saada lapsemme englanninkielistä koulutietä jatkamaan, ja jos se ei onnistu, niin toinen polku on lasten toisen äidinkielen - ruotsin, -kielisiin kouluihin.

Koko kesän kestänyt hermoja raastava projekti  - kodin ja koulun kombinaatio, on saatu - jos ei nyt ihan päätökseen, niin ainakin hyvin lähelle sitä!  Valikoimme nimittäin juhannuksen korvilla mahdolliseksi asuinympäristöksemme mieltymysten mukaisen Espoon osan kaupungin läntiseltä puolelta ja siellä sijaitsevan englanninkielisen koulun. Metsästimme asuntoa niin vuokra- kuin omistusmarkkinoiltakin ja jälkimmäiseltä onnisti. Onnistuimme hankkimaan ihanan asunnon 100 askeleen päästä Prismasta, 200 metriä esikoisen koulusta, 200 metriä kuopuksen tarhasta. Erittäin läheltä julkisia kulkuyhteyksiä, hyvien pyöräreittejen varrelta rauhalliselta alueelta!

Muuttokuorma purettiin perjantaina ja loputkin tyhjät laatikot haetaan huomenna (kiitos kaikille muutossa auttaneille!!!!). Meidän arki ensimmäisessä omassa(!) kodissa voi nyt alkaa! Olen helpottunut ja kaikkeni antanut.

Kesä voisi vielä jatkua, mutta talomme edestä kulkevaa kävelytietä koristaa uhkaavasti jo keltaiset koivunlehdet..

Nyyh.