Suomessa on ollut ihanaa käydä taas ruokakaupoissa, kun moni vanha tuttu tuote on ollut niin saatavilla ulkomaan vuosien jälkeen, ja hyllyiltä on löytynyt paljon kivoja ylläri-uutuuksia. Ulkomailla en ole ikinä kokenut itseni kannalta suurta paniikkia, jos, ja kun, ruisleipä on ollut saamattomilla, tai salmiakki. Mutta allergisten lasten kanssa Suomessa olo ON VAIN HELPOMPAA. Joka maasta olen löytänyt meille tärkeitä gluteenittomia tuotteita esimerkiksi, mutta Suomen valikoima vaan on aina ollut isompi. Nyt kun vanhin lapseni sietää ruista, ovat nämä suomen leipähyllyt olleet varsinaisia aarreaittoja. Muutamassa vuodessa täysjyväruisvalmisteita on tullut hirmuisesti lisää, samoin kuin kaikenlaisia riisileipiä ja ihania paistovalmis-sämpylöitäkin. Allerginen voi nyt myös siis tuntea itsensä hemmotelluksi saadessaan lauantai-aamuna tuoretta sämpylää suoraa uunista! Ikävä kyllä näyttää siltä, että nuorimmainen, se kohta kaksivuotias on allerginen jollekin tai joillekin aineille. Epäilen kovasti kananmunaa ja pelkään tomaattia. Kananmuna ei haittaa, mutta tomaatti on moneen kastikkeeni perusraaka-aine. En millään jaksaisi ruveta tekemään kolmea erilasita ateriaa tai lisätä hellalleni vielä yhtä kattilaa vielä yhtä erilaista soosia varten. Nytkin pastaa syödessämme, meillä keitetään normaali vehnäpasta, sekä gluteeniton versio. Makaroonilaatikon teen tietysti siitä gluteenittomasta versiosta. Ei siinä mitään. Ei mitään muuta kuin, että gluteenittomat tuotteet ovat noin kolme kertaa kalliimpia kuin tavalliset..

Kaikista allergioista huolimatta yritän tarjota lapsille ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Vältän eineksiä, mutta minkäs sille voi, että maksalaatikko on ulkomailla kasvaneille lapsille yksi lempiruoista.. Sitä paitsi se on halpaa. Viime viikolla yritin ylittää itseni. Kokkasin joka päivälle uutta ateriaa eri raaka-aineksista, yritin olla super monipuolinen. Mutta sitten lävähti päin kasvoja. Torstaille suunniteltu lohilaatikko ei kelvannut edes ideana, eikä jääkaapissa tai pakastimessa ollut mitään muutakaan. Vihaisena keittelin lapsille ruispuuroa, ja tiedättekö mikä oli vastaanotto?

"Ihanaa, puuroa! Miksi meillä ei syödä tätä useammin?"

Eli tästä lähtien meillä saa illallisruoaksi myös puuroa, ainakin muutaman viikon välein. Ja puuron avulla varmaan onnistuu sellainen vyönkiristys, jota kuulin jonkun perheen testaneen, että viikon ruokaostokset hoidetaan 50€. Ajattelin nimittäin joskus kokeilla.