Se on sitten kesäkuu. Hyvää "kesää" itse kullekin!

Tuossa toukokuun lopussa yritin kirjoitella tänne sängyn pohjalta, kun podin noidannuolta. Pisin nuoleni tähän mennessä. Siihen meni helatorstai, ja vapaa perjantai, viikonloppu ja seuraavan viikon alkuviikko. Podin nuolta ja ajattelin, että selviän kivun kestämällä. Sitten haudoin selkää lämpimällä ja kävin lääkäristä hakemassa kasan tainnuttavia nappeja. Sitten konsultoin vielä lääkäriä, joka määräsi kylmää selälle, joka lopulta sitten tepsi..

Selkä on vieläkin aika arka ja kipuileva, mutta selvitty on koulun loppu ja kesäkuun ihana, lämmin alku. Koululaiseni lopetti toisen luokan, mutta ei saanut mitään maailman parasta todistusta. Olen kuitenkin tosi ylpeä siitä, että kirjallisesti lahjakas poikani on voittanut koko koulun kierrätys-aiheisen kirjoituskilpailun omalla stoorillaan ja uskomattomilla ideoillaan, ja voittanut palkinnoksi kympin lahjakortin kirjakauppaan. Omalla vaatimattomalla tavallaan, hän ei ole mainostanut kirjoituskipailua kotona, eikä minulla ollut harmainta hajua tästä. Omalaatuinen, ihana, hajamielinen esikoiseni.

Lämmin kesäkuun alku meni ja nyt keli on kuin alku-keväästä, kylmä ja sateinen, mutta alullaan on sentään viikonloppu - ja olen tolpillani selän kanssa.

Sen verran suomalaistunut taidan olla, että poikien tukat lyhenivät toukokuun lopussa siileiksi. Ihan kaljuja en halunnut, että päät eivät pala, mutta kyllä täytyy myöntää, että lyhyet tukat ovat siistit ja helpot, ja pojat hellyttävän näköisiä. Aikaisemmin, ulkomaan vuosina, en moiseen siiliksi vetoon suostunut.

Iltapäivälehdet kertovat kesän olevan kylmin kuuteenkymmeneen vuoteen. no siltä kyllä tuntuu. Onneksi olen töissä ja elän arkea ilman haikeutta kesäilmojen missaamisesta.

Alkukesä on siis työntäyteinen ja lasten osalta täynn kesäleirejä!