Mitäpäs sitä kiertelemään. Norjan matka oli hauska. Se oli myös monella tapaa opettavainen matka. Opin paljon lisää yrityksestä, sen kulttuurista ja työni sisällöstä, sekä kolleegoistani. Päivät olivat täynnä tärkeitä luentoja, mutta iltaohjelmakin opetti aika paljon. Se valaisi minulle nimittäin myös sen, miksi team buildingista palaava ihminen on rättiväsynyt ja ehkä kotiin jouduttuaan kärttyisä. Matka paljasti oikein oivasti sen miten "työ" jatkuu pitkään iltaan ja miksi kotiin ehtii soittaa vain ripeästi. Matkat ovat nimittäin aika kosteita ja illat venyvät aamuun. Jalalla pistetään koreaksi puolitutun kollegan kanssa tai luritellaan tuikituntemattoman kanssa singstaria. Yritys on järestänyt kaiken tiptop, ja sitä vaan lillutaan ohjelmasta toiseen. Saadaan uusia hienoja ennennäkemättömiä kokemuksia ja ollaan hurmoksessa. Kotona kaiken kivan jälkeen odottaakin väsähtänyt puoliso, joka vietti tämänkin viikonlopun lasten kanssa yksin, kun toinen "kouluttautui" ja ärtyi kun vastaanotto kotona olikin väsähtänyt eikä pelkkää ilotulitusta.

Haluan tässä todeta ulkomailla oleville puolisoille, että pitäkää puolenne ja vaatikaa itsellennekin hauskuutusta. Älkää suostuko viikonloppu toisensa jälkeen jäämään kotiin yksin kun toinen vaan kouluttautuu. Minä olen nyt kokenut molemmat puolet.

Vinstrassa oli todella kylmä. Kun saavuimme juna-asemalle oli lämpötila -19. Ei kaduttanut yhtään, että olin ostanut alemyynnistä lämpimät talvisaappaat vaan lähinnä tuntui pahalta nähdä kollegoita ohuissa pikkukengissä, pipoitta ja ilman hanskoja.

Meidän matkamme syy oli Nordic Conference ja niinpä pikku vuoristo-motellimme täyttyi illan mittaan ruotsalaisista ja norjalaisista sekä muutamasta itämaan ihmeestä. Tunsin kerrankin olevani kielitaitoni kanssa huipulla. Ymmärsin ymärilläni puhutun suomen, ruotsin ja osan norjaakin, sekä tietysti englannin kun siihen siirryttiin yrityksen huomauttaessa yrityskielestämme.

Viini virtasi ja kontakteja oli helppo solmia. Ensimmäisenä iltana saimme tutustua toisiimme ilman ohjelmaa, mutta seuraavina iltoina kuljimme snapsilasit silmillä, kynähäntä takapuolesta roikkuen sekä laskimme hurjaa mäkeä alas "teelautasilla" (pyöreillä pulkilla) lumen pöllytessä.

Päivät istuimme business lookissa konferenssi tilassa ja saimme mielettömän määrän uutta informaatiota aivojen käsiteltäväksi. Pistin merkille, että pukeutumiskoodi yrityksessämme on tosi korrekti ja kadehdin ruotsalais-tyttösten hienoja vaatteita. Tein huomion, että ruotsalaismiehet pukeutuvat todella kauniisti verrattuina suomalaisiin sinipaitoihin ja kuluneisiin kävelykenkiin.

Matkalla oli hauskaa ja se oli antoisa. Silti minulla oli kova ikävä lapsia. Harmitti, että kone oli tunnin myöhässä ja minä sunnuntai-iltana kotona vasta puoliltaöin. Kävin suukottamassa jokaisen kullannuppuani ja kuiskaamassa heidän korviinsa: "Äiti on taas kotona."