Vaikka kuinka aijoin edellisen kirjoituksen jälkeen skarpata, niin tässä ollaan. Tekstiä tulee epämääräisesti "kerran kuukaudessa". Vähän sama niljakas meno tuntuu olevan kaiken toimintani kanssa. Huippu-esimerkkinä liikunta. Lenkkeilen tai jumppaan. Innostun ja sitten selkäni valittaa ja liikunta jää haaveeksi tai toiveeksi. Pitäisi kai mennä lääkäriin.

Selkäongelmat voivat tosin johtua  istumatyöstä, sillä tönötän työtuolilläni 8-12.30 ja 13-16 ja rapiat. Tai voihan selkäkipuun vaikuttaa vaikka lievä stressi.

Stressaan nyt vähän sitä, että koeaikani työpaikassa loppuu lokakuussa. Jännittää, että saanko jäädä. Toisaalta taas, jos olisin tosi epähaluttu, niin kai olisivat potkineet jo pois..? Mutta silti jännittää.

Töissä stressaa myös se, että asiakkaat ovat heränneet ja kiire ja monen asian yhtäaikainen hoitaminen ovat taas läsnä. Joudun päivittäin kysymysten eteen, joihin en tiedä vastausta. Inhoan sitä, että en osaa vastata. Yritän haalia vastausta kollegoiltani, manualeista - ihan mistä vaan. olen kuitenkin luonteeltani asiakaspalvelija, joka mielellään tekee sen mitä pyydetään tai vastaa kysyttyyn kysymykseen. Mutta jos en löydä vastausta se stressaa ja painaa.

Myös yksi erittäin ihmeellinen asia töissä stressaa tai ainakin mietityttää. Viimeisimmässä viikkopalaverissamme oli puhetta pukeutumisesta toimistollamme. Meillä pukeudutaan "business", vaikka toimistolla käy vähän vieraita, eikä läheskään kaikki työntekijät ole asiakasrajapinnassa. Pannassa on siis nimetysti ainakin farkut. Se on minulle ihan fine, että ei farkkuja, mutta että "naisetkin saavat kyllä käyttää housuja"... "pitäisikö niissä kuitenkin olla prässit..." tyyliset kommentit ovat kyllä vähän liikaa. Meidän toimiston miesväellä on kuitenkin silloin tällöin kulahtaneita kauluspaitoja, polyester solmioita, kumipohja kenkiä ja muuten vaan "ei niin hyvin yhteensopivia" tamineita päällään. Että kyllä minusta housuprässien vaatiminen naisten housuissa on EHKÄ vähän liikaa. No stressaa tämä tai ei, niin mietityttää kumminkin.

Nyt kun työaiheesta puhutaan niin haluan vielä kertoa teille mikä ärsyttää ihan hirveästi ihmistä, joka joutuu pitämään puhelinluureja päässään ja siis kuulee asiakkaansa tosi hyvin. Kuulkaa se ärsyttää tai ennemminkin ällöttää jos asiakas sattuu röyhtäisemään puhelimeen. Tämä kaukainen röyhtäys kun nimittäin tuntuu silloin olevan ihan vieressä, ja röyhtäyksestä tulevan katkunkin voi melkein haistaa. Silloin puistatuttaa. On pakko avata ikkuna ja saada vähän raikasta ilmaa...