Minulla olisi taas inspistä blogijuttuihin ja tarinaa kerrottavana, mutta aika ei meinaa riittää. Halusin niin jo aikaa sitten jakaa teille kauniit kevätkukat Tallinnasta, mutta sitten se vaan jäi.. Toisaalta taas ulko-ovessa roikkuu vielä jouluksi laitettu koripunos-sydän, osa talvitakeista on vielä naulakossa ja  etupihalla on edelleen pääsiäis-narsissi asetelma, joten ei kai pari kevätkuvaa Tallinnasta juttua pahenna?

Kevät on Suomessa jo pitkällä ja kesäkukat monella pihalla. Minä sentään nostin narsissiastiaani vähän sivuun ja hankin paalupaikalle kaksi isoa puskaa sinivalkoisia orvokkeja. Johan näyttää keväisemmältä! Kumma juttu tästä keväästä muuten: olen yleensä kärsinyt kauheasti koivun siitepölyistä silmäoireina, mutta tänä keväänä nenää on kutittanut vain muutaman kerran ikävästi ja siinä se.. Onkohan kehoni vieroittunut koivusta ja herää vasta ehkä ensi keväänä kärsimään siitepölyistä?

Täällä illat sen kun pitenevät ja aurinko paistaa vielä klo 22! Suomen kesätaika on ihmeellistä. Valo piristää ja saa ihmiset liikkeelle. myös minut. Ravaan salilla ja vaa´alla ja kauhistelen lukemia. Tänään juuri lahjoitin pikkusiskolle "melkein kaikki" ihanat, ulkomailta hankitut vaatteet, kun eivät mahdu päälle, ja totesin vaatevaraston nykyään koostuvankin lähinnä lähi-Prisman valikoimasta (no vähän tässä ylilyöden)..

Tänään tosin huomasin tosi hyvin mistä kilot kertyy. Vaikka syön terveellisesti aamulla ja päivällä sekä illalla lasten kanssa, niin kaikki rajoitukset tippuvat siihen kun saan lapset nukkumaan. Jos lapset kiukuttelevat illalla kovasti, huomaan ajattelevani, että kunhan saan ipanat nukkumaan syön jäätelöä. Kun kiukuttelu jatkuu rakennan jätskiannostani lisää : "ehkä puserran vähän kermavaahtoa päälle", ja lisää kiukuttelua: "lisään vielä joululta jääneitä vihreitä kuulia annokseeni".... Ja näin olen antanut itselleni luvan tai sanotaanko: "palkinnon" herkutella, kun olen saanut lapset nukkumaan.

Ai niin. Tuolla alussa kun murehdin, että osa talvitakeista on vielä talviteloille laittamatta, niin tänään "löytyi" siihenkin ratkaisu: Esikoinen soitti töihin koulusta päästyään ja kertoi: "Tämä on aika paha juttu äiti... Luulen, että mun takki jäi Heurekaan... Tai sitten se jäi bussiin... Ei se ollut koulun naulakossa, ja jos se olisi ollut päällä, niin sehän olisi ollut repun alla.. kyllä se johonkin jäi....

Ei taida tarvita enää huolehtia siitä takista..