Aivan mahtavaa kun on kevät! Olen itsekin kevään lapsi. Saan suunnatonta iloa ja onnen tunnetta maasta nousevista krokuksista ja tuoreesta vihreästä väristä, siitä kun aurinko paistaa silmään ja on pakko siristellä. Siitä kun tuuli ei olekaan enää kylmää vaan leppeää. Ja siitä, että saa laittaa kevätsaappaat jalkaan ja tunkea villapipipot johonkin kauimpaan vaatehuoneen nurkkaan!!  Voisin elää kevättä ikuisesti..

Oli aivan mieletön huojennus kun lumi suli. Tuntui jo välillä, että näissä kinoksissa tarvotaan ikuisesti. Eilatin Hiihtoloma-matkan jälkeen valkoinen maisema masensi, vaikka päivä piteni ja hanki loisti. Emme edes käyneet enää laskettelemassa.  Odotimme vain lumen sulamista.

Nyt odottelen, että töissä kesäloma-viikkon toiveeni hyväksytään. Kolme lomaviikkoa kesällä ja yksi talvella. Säästän yhden viikon lomista jouluksi. Haluan päästä joululomalla lämpöön. Haaveilen pääseväni paratiisi saarelle  ottamaan valohoitoa ja valuttamaan vaaleaa hiekkaa varpaitteni läpi. Olen ihan valmis lähtemään Thaimaaseen tai Intiaan. Ihan mihin vaan missä on taattu aurinko ja lämpö. Myönnän, kaipaan kroonisesti ulkomaille aurinkoon ja lämpöön. Usein.

Toisaalta taas arki on meillä jotain ennennäkemätöntä nyt Suomessa. Eräiden firmojen matkustuskielto helpottaa perheiden elämää ja meilläkin on jo yli vuoden toiminut ennennäkemätön kuvio: mies huolehtii nuorimmaisen tarhaan ja illalla vanhemmat lapset harrastuksiin. Minulle tarjotaan tarjottimella omaa aikaa liikkua, käydä ostoksilla jne. Ihanaa. Ainut piikki lihassa on se, että en olekaan enää kotirouva, vaan päivätyössä ja saatan olla illalla väsynyt, stressaantunut tai päättänyt, että nyt pitää imuroida.

Matkustuskielto on seurausta lamasta. Uskon, että joka kriisillä, olkoon se sitten lama, tuhka tai "kasvukriisi" on ne omat hyvä puolensa, kunhan ne vaan itse jossainvaiheessa tajuaa. Meidän perheelle lama ja matkustuskielto on ainakin tuonut niin paljon lisää aikaa yhdessä ja merkinnyt aivan erilaita arkea, että olen moisesta yrityksen matkustuskiellosta haltioissani! toivottavasti Islannin tuhkastakin nousee vielä jotain hyvää, mitä vielä ei tajuta..

Toinen asia, joka on nyt ollut paljon esillä, josta olen iloinen ja jota povailin jo viimevuonna on työikäisten pienten lasten vanhempien hyppääminen pois oravanpyörästä. Irtisanoutumis-tarinoista isoista yrityksistä kuulee lähipiirin keskusteluista ja kirjoittipa siitä Hesarin kuukausiliitekin. jossain miehisessä ja suomalaisen tasa-arvoisen mielenmaisemassa on tajuttu, että lapset ovat pieniä vain sen lyhyen ajan, ja on sääli viettää  tämä vanhemman huomiota vaativa aika poissa kotoa. Eräskin johtotason ihminen totesi siellä kuukausiliitteessä, että on nyt hyvä olla kotona ja mukana lasten elämässä, vielä kun sinne pääsee. Isä otti lopputilin isosta, suomalaisesta yrityksestä ja haluaa viettää seuraavat 5-10 vuotta perheeseensä keskittyen. tokaisipa hän, että.: "kyllä vielä tulee aika, jolloin lapset haluavat, että en ole heidän toimiaan täällä kotona seuraamassa. Ei ole tarkoitus lopettaa työntekoa 35-40 vuotiaana, vaan pitää lapsuusiän mittainen tauko, ja jatkaa taas, kun kotona ei ole isälle tarvetta". Aivan mahtavaa ajattelua yksiöiltä. Toivottavasti mahdollisimman moni voi kokea tauon työelämästä hyvällä syyllä.

Ehkä "taukovuosista" tulee vielä yritystenkin asia..

Who knows..