Minä täällä taas,hei. Oikein paljon hei teille kaikille jotka jaksatte roikkua kiireisen “uraäidin”, mutta niin laiskan bloggaajan elämässä tämän blogin kautta.

Nyt tämä pieni kirjoitustuokio löytyi laivalta. On sununtai-ilta ja minä (työ)matkaan Tallinnaan ensi viikoksi oppimaan Konsernimme kampanjan teosta, markkinoinnista jne. Niin jännää ja kivaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista työn kannalta, mutta niin kamalan pitkä aika olla poissa kotoa lasten luota. Tuntui kertakaikkiaan surkealta lähteä kotoa näin vielä kesken viikonlopun vieton, kun keskimmäinen – tyttäreni, on kuumeessa ja pääkipuisena.

Juuri tällä hetkellä istun tosin levollisesti laivan piano-baarissa, vähän töitä tehneenä, viinilasi pikku-pöydälläni ja kuuntelen kaunista pianon soittoa. Ja vihdoin kirjoitussuoni avautuu oikeaan aikaan – on aikaa kirjoittaa!

Kaikkia asioita on vaikea kertoa blogissa. Voisin kai vain todeta että niin paljon on tapahtunut. Vuosi sitten en olisi ikimaailmassa osannut kuvitella missä olen nyt. Paljon on tapahtunut. Askeleita eteen- ja taaksepäin. Sujettuja ovia on avautunut ja haaveita ja unelmia toteutunut. Itseasiassa kaikki viime syksynä paperille kirjoittamani toiveet ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen!! Voin siis vain todeta, että kannattaa unelmoida ja olla varovainen mitä unelmoi, sillä oikein toivotuilla asioilla on tapana toteutua..! Mutta ehkä näillä sanoilla voin antaa jollekin toivoa. Ei saa antaa periksi, ja pitää miettiä mitä itse elämältä haluaa ja mitä toivoo. Toiveille ei saa pistää esteitä, koska sitten ne eivät ole unelmia....

Niin paljon on itse asiassa elämässäni tapahtunut, että en nyt edes kovasti miettimällä keksi mitään, mitä toivoisin lisää. Aika hyvä saavutus mielestäni..Nyt vain elän suht onnellisena pohtimatta sen suurempia. Ja sellaisesta elämänmenosta voi kai päätellä, että on perus-onnellinen. Tai ehkä nyt kaikki pienimmätkin unelmat toteutuvat sen kummempia toivomatta...?

Nizzan matka oli muuten tosi ihana. Haluan raportoida siitä kuvien kera, mutta nyt minulta puuttuu kaapeli, joka sopii kameran ja työkoneen väliin... Nizzaa voin suoitella ihmiselle, joka hakee ranta- ja kaupunkiloman yhdistelmää ja joka pitää silmälle tarjotusta kauneudesta. Nizza oli niin kaunis ja persoonallinen, että osa sydämestä jäi ehdottomasti sinne. Niin ja olihan siellä Nizzassa myös niin hirmuisen hyvää ruoka, että paino ei ainakaan päässyt tippumaan. Onneksi olen jaksanut jatkaa myös matkan jälkeen vanhaa lenkkeily-harrastustani ja vaikka paino ei tipu, niin kunto nousee, mieli ilostuu ja rasva muututu lihakseksi.. (toivottavasti)

Perheeni dynamiikka on heittänyt kuperkeikkaa. Mies se siellä peittelee nöppöset uneen, lukee iltasadut, käy kaupassa ja kuskaa harrastuksiin kun minä matkaan työn puolesta ;)..

 

One story saved for now.