Tuipahan mieleen, ja kyllä mietityttää se, että:

Saa tekstiviestin kesken työpäivää huolestuneelta vanhemmalta, joka etsii hävinnyttä lastaan kodistamme, mutta joka ei  allekirjoita viestiään. Kadonneen lapsen pitäisi olla lähistöllä isovanhempien luona, mutta lapsi ei ole siellä eikä puhelinkaan ole päällä. Kyllähän sitä vähemmästäkin itsekin hätääntyy ja hämmentyy. Mutta silti ihmetyttää miksi tämä vahempi ei voi allekirjoittaa hätääntynyttä tekstariaan ihan vaan vaikka esim. Terveisin Peetun äiti Anne, tai Anne Peetulainen tai vaikka vaan T. Anne

Oma poikani oli tuolloin kadonneen luokkakaverin etsinnän aikaan kenkäostoksilla isänsä kanssa, eikä hänellä ollut mielikuvaa missä tämä kadonnut poika voisi olla. Kenkäostoksillakin olijat hätääntyivät vähän ja tulivat nopeutetulla aikataululla kotiin  etsimään näkyisikö  "kadonnutta" meidän kodin ja siis koulun ympäristössä.

Kun meidän perheen etsinnät päättyvät tuloksettomina noin puoli tuntia nimettömän tekstarin saavuttua vastasin tekstiviestiin, että poikani oli kierrellyt kotimme lähistöä, eikä ollut nähnyt poikaanne, eikä hänellä ollut tietoa mihin poika olisi voinut mennä. Lopputerveiset päätin allekirjoittamalla tekstiviestin tuntemattomalle sekä etu- että sukunimelläni.

Vastaukseksi sain - taas nimettömän - viestin: "Löytyi jo, kiitos"

Täytyy myöntää, että jäi tyhjä olo.Ei edes siitä, että meidän perhe huolestui, auttoi, viestitteli keskenään ja  lähetteli "tuntemattomalle" viestejä " vaan se, että:

Aikuinen ihminen, jota et tunne, ja jolla on ihan tosi tärkeää asiaa ei allekirjoita viestiään.

Ihmiset, muistakaa käytöstavat ja kertokaa yhteyttä eri medioiden kautta ottaessanne: KUKA TE OLETTE!!!