Lapset ovat olleet nyt Suomessa 4 kuukautta ja uivat kuin kalat vedessä. Koulut ja eskarit sujuu ja nuorin osoittaa kykyjään kielen taitavana käyttäjänä. Lapset ovat tottuneet ympäristöönsä ja isommat tekevät lyhyitä exkursioita esim. lähi Prismaan äidin lähettäminä hakemaan milloin maitoa, milloin voita tai vaikka hammasharjoja. Yksin puistoon tai muuten vaan ulos hengailemaan en ole lapsia yksin päästänyt. Joku ulkomailla asuttujen vuosien varovaisuusgeeni on itselläni päällä yhä.

Arki on tasaista, mutta ei onneksi harmaata :). Välillä repäistään ja lähdetään hampurilaiselle tai ostoskeskukseen "näytille". Harrastukset ja nuorimman unet määräävät paljon rytmiä. Nyt pimeyden ja sateen piirittäessä odotamme kovasti jo lumen tuloa, sillä silloin tiedän, että repäistään taas. Lähdetään vaikka kielet pitkällä metsästämään lumihiutaleta epänormaaliin aikaan, rakennetaan lumiukkoa tai -lyhtyä ja koetaan "jotain uutta". Elämän mottonani on jo vuosia ollut oma keksimäni lausahdus: "Joka päivä on juhlapäivä", ja siinä yritetään roikkua. Lauseeseen ei liity mitään uskonnollista eikä hulppeaa, vaan yritän sillä itselleni ja lapsille viestittää, että joka päivästä voi tehdä erikoisen vaikka tekemällä uudenlaista ruokaa, sytyttämällä kynttilän tai vaan olemalla iloinen ja kaunistapainen ihmisille joidenka kanssa on tekemisissä.

 Kotona elävästä elämästä muistuttamassa.

Mitäs meille muuta kuuluu?

Professori tyyppinen esikoinen on viisas, sosiaalinen ja asiayhteyksiä etsivä supliikki keskustelija, joka yhä unohtaa tavaransa ihan mihin vaan. Tällä viikolla kouluun on unohtunut pipon ja hanskojen lisäksi takki (!), penaalin lisäksi läksykirjat (!) sekä uimakamppeet jotka ovat jo varmaan mädäntyneet pussiinsa. (pakko käydä tänään koululla hakemalla kassikaupalla omaisuutta kotiin).

Keskimmäinen on yhä se määräilevä ja toimelias tyttönen joka saa asiat tapahtumaan. Luonnetta löytyy mutta myös innovatiivisuutta. Oli ilo kuulla esikoulun opettajalta, että myös keskimmäinen on omalla tavallaan viisas lapsi. Matemaattiset kyvyt yltävät muuallekin kuin numeroihin ja lukutaito ja käsiala ovat huimaavan hyviä (äly ylpeä äiti...). Tämä ikuisesti huomiota hakeva tyttö on luokassa äärimmäisen avulias ja auttaa luokkatovereitaan ymmärtämään asioita kuin opettaja.. Hänellä on, reipas tyttö kun on, jo vaikka kuinka mones "poikaystävä" menossa... Niin ja se liehuva hiirenhäntä tukka on ennen luokkakuvaa leikattu erittäin kauniiksi ja naiselliseksi polkkatukaksi!

Nuorin täyttää kymmenen päivän päästä kaksi vuotta!!! Tämä sisarussarjan nuorin ei missään nimessä jää jalkoihin vaan on isompien sisarustensa lemmikki. Nuorin "määrää" mitä dvdt.ä katsotaan, ja niinpä esimerkiksi Maisa hiiri pyörii meillä niin aamuvarhain, kuin ennen ruokaakin. Puhumisen geenit perineenä poika päästelee suustaan pitkiä lauseita ja käyttää vaikeita sanoja. Juttujen imeminen isommilta lapsilta on nyt "in" ja niinpä tämä karvaa vaille kaksi vuotias laukoo suustaan: " Ei oo mitään tekemistä" tai " Epäreilua". Kun vatsa on täysi, poika ilmoittaa, että "Kaikki on pullollaan" ja kun väsy tulee "uniaika!"

Minä sitten. Voin ihan hyvin. Yritän "uskotella", että syksyistä ja pimeästä on ennenkin selvitty. Lataan vitamiinejä ja hedelmiä omaan ja lasten nassuun ja ulkoilen punainen sadetakki viuhuen. Olen myös huomannut, että olen muutakin kuin äiti. Minusta ollaa kiinnostuneita niin ihmisenä, ystävänä kuin työntekijänäkin! Vielä kun olisin kiinnostava tämän blogin kirjoittajanankin..

Tänään tämän juhlapäivän kruunaa intialainen punaviinilöydös nimeltä Sula. En ikinä ennen ole juonut intialaista punaviiniä, ehkäpä huomenna raportoinkin sitten siitä.. Viereinen pullo olisi muuten ollut Israelista...