Noin puolitoista vuotta sitten käytin erilaisia elämänsuunnan antavia metodeja hvyäkseni löytääkseni oman elämäni suunnan sekä sen mitä oikeasti haluan elämältäni. Unelmoiminen on kivaa, mutta on vaikea pohtia mitä oikeasti haluaa. Sitten pitää olla todella varovainen ja tarkkana siitä mitä toivoo, sillä oikein ajatelluilla toiveilla on tapana toteutua! Metodista voi lukea vaikka täältä. Minä listasin toiveitani, mietin mistä asioista olin kiitollinen päivittäin ja niin vaan asia toisensa jälkeen alkoi elämässäni mennä niin kuin olin toivonut. Sain lapset haluamaani englanninkieliseen kouluun, sain töitä ihan kivalla palkalla, vietin ystävieni kanssa paljon aikaa, matkustelin ja perheeni pysyi koossa.

Välillä havahdun nyt miettimään, että muistanko olla tarpeeksi kiitollinen ja nauttia pienistä asioista, tai jos elämä on liian "confort zonella" elämistä haluan nipistää jostain - vaikka ruokalaskusta - jotta elämä ei olisi liian täydellistä. Koska ei sen minun mielestäni kuulu ollakaan.

Yksi päivä töissä oli hiljaista ja huomasin unelmointi-aistini olevan aktiivisella päällä.

Unelmoin seuraavista asioista:

-Tässä on seuraava autoni, ihana turvallinen VolvoXC70. Kuin karkki.

-toisessa unelma-kuvassa nojailen keskiaikaiseen kivimuuriin korkealla kukkulalla shamppanjalasi kädessä. Alhaalla siintää turkoosi meri, ilma on kostean lämmintä ja minä olen päivittynyt ja onnellinen.

- Sitten lillun mahtavassa kylpylässä

 

No mitenkäs siinä taas kävikään:

- Auto on edelleen työnalla. Ehkä ongelma on siinä, että en ole päättänyt väriä tai jotain..

- Matka Nizzaan 4 päivän singahdukselle on varattu. Nyt selataan hotelleja, nähtävyyksiä, luetaan tietoa ja kysytään vinkkejä!!

-Kylpylä unelmakin toteutui. Ei ehkä ihan yhtä rentouttavasti kuin olin ajatellut, mutta kuitenkin. Olen kuun lopulla menossa kouluttautumaan kahdeksi päiväksi Flamingoon ja illalla sitten varmaan lillumaan kylpylän puolelle.

Nyt kun yritän miettiä mitä muuta toivoisin, niin enpä mitään noin suuria keksi. Eilen, kun menin nukkumaan ja makasin sängyllä selälläni ajattelin, että onpa ihana käydä nukkumaan ja antaa raajojen levätä