näin sijoitutte te lukijat. Vilkutukset teille kaikille!

Katselin tänään tätä lukija-karttaani  samalla kun pohdin Mandala Travelin heittämää kysymystä Facebooksisa: Eurooppa vai kaukomaat?". Usein ajattelen itsekin haluavani lähteä Euroopan ulkopuolelle lomailemaan, niin kuin moni kyselyyn osallistuneesta, mutta usein aika ja raha rajoittavat matkan Eurooppaan. Yllättäen huomasin, että juuri sellaisia  omanlaisia matkoja on tullut tehtyä Eurooppaankin lukemattomia (Etelä-Ruotisn Allestenar, Laskettelureissut Kreikan Arahovaan ja Slovakian Tatroille, bed and brakfast Hollannin Edamissa jne.)

Lomallani haluan saada kulttuurielämyksiä, nauttia paikallista ruokaa, nähdä paikallisia ihmisiä, tehdä paikallisia ostoksia (!) ja nähdä "paikallisia ihmeitä". Kokea kokonaisvaltaisesti kohdemaa ja olla hetken osa sitä. Hätkähdin, kun yksi perhetuttu onnellisena kertoi koko suvun niin nauttivan all inclusive lomista, että ei tarvitse lähteä edes hotelli-alueen ulkopuolelle etsimään ruokaa. Tajusin, että loma ja matkailu voi eri ihmisille tarkoittaa niin eri asioita. Kyllä minäkin lomaani haluan uima-allas lököilyhetkiä, mutta, että koko loma pitäisi viettää samalla alueella.. Sittenhän ei ole edes väliä mihin lomallaan lähtee..

Minulla on, niin kuin aina, seuraava lomaunelma, tai joku kauemmin hautuva lomasuunnitelma meneillään. Nyt unelmoin pitkästä, ehkä kuukauden kahden pituisesta matkasta, jossa pääsisimme kokemaan jonkun uuden maanosan ja kiertelemään ja tutustumaan maan ihmisiin, kulttuuriin ja luontoon. Tälläiseen matkaan sopisi esim Australia, jonne siskoni perheineen on mitä todennäköisemmin muuttamssa pariksi vuodeksi (ehkä lukija-kartassa oleva Melbournen piste on häneltä, vai onko minulla lukija siellä alhaalla?!!). Tälläisellä lomalla vuokrattaisiin asuntoauto ja matkattaisiin sillä tai sitten yövyttäisiin bed and breakfasteissa, teltoissa jne ja oltaisiin "niin matkalla"!

Mies totesi pari viikkoa sitten haikeana, että inter-rail jäi tekemättä nuorena. Sitten törmäsin facebooksissa(!) erään ystäväni äitiin, joka on eläkkeelle jäätyään lähtenyt miehensä kanssa  purjehtimaan maailman meriä ja menee sinne minne nokka osoittaa. Erään ystäväni äiti on taas eläkepäivinään lähtenyt AuPairiksi suomalaiselle lääkärille.  Näistä elämänsä sankareista minulle tuli hyvin vahva tunne siitä, että ei mikään matka, mikään kokemus, ei mikään mitä haluaa, riipu siitä kuinka vanha on. Vaan kaikki riippuu siitä mitä todella haluaa tehdä ja kokea!