Kuopus siirtyi elokuun alussa uuteen tarhaan. Englanninkieliseen. Ummikkona.

Nyt hänellä on siis 5 viikkoa tarhaa takana, ja ei voi muuta sanoa, kuin että oma fiilis siitä, että on julmuriäiti, kun tuollaisen tarhan vaihdon tekee on muuttunut hirmuiseksi ilon ja ihmettelyn tunteeseen siitä, kuinka nopeasti pieni lapsi imee itseensä kielen.

Viisi viikkoa sitten pojan englannin kielitaito oli:

Yes

No

Toilet, please

numerot yhdestä kymmeneen.

Nyt tämä meidän uuden kielenoppija osaa:

-Värit

-Numerot

- ruumiinosat (head, shoulders, toes, eyes, lips, mouth, hands...)

ja hän "muodostaa lauseita" tyyliin kysyttäessä vessassa: "Are you ready?" Hän vastaa: "No, are you ready." tai kun sanon suomeksi: "nyt nukkumaan!" , hän vastaa: "No go to bed."

Tarhassa ollaan myös: "bake cake"s, "play with legos", pyydetty lisää maitoa: "milk please".

Hirmuisesti uusia lauluja ja leikkejä, joita ollaan kuunneltu illalla youtubesta ja esim nämä ruumiinosathan ovat laulusta: pää, olkapäät, polvet, varpaat..

Hän ei enää jää tarhaan nyyhkimään vaan tuntee paikan omakseen. Hän on kiinnostunut uudesta kielivaltauksestaan ja kyselee sanoja ja haluaa kotona käyttää kielitaitoaan. Tarhassa hän ei vielä suostu hirveästi puhumaan, mutta kotona saamme iloksemme kuulla mitä hän on oppinut.

On ihan mahtavaa kun uusi taito tulee kuin varkain leikin ohella, ja hänelle avautuu mahdollisuus käydä samat koulut sisarustensa kanssa!