onpa siitä aikaa kun olen viimeksi istunut yksin mökkisohvalla punaisen viltin päällä katsomassa vähän telkkaria, vähän hämärtyvää luontomaisemaa ja vähän surffailemassa. Ihana fiilis. Vain minä, rauhallinen ilta ja mun Mac.

Ihan hyvä, että illalla saa edes rauhoitututtua. Töissä on sairas kiire johtuen heinäkuun alussa muuttuvasta alv-kannasta ja samanaikasesta kesälomakaudesta. Vaikka olen ylittänyt itseni minulle asetetussa myyntitavoitteesa olen ihan puhki siitä työstä mitä teen päivittäin ja ennen kaikkea siitä taakasta joka jää hoitamatta työajan puitteissa. Olen päättänyt, että kesällä, kauniilla ilmalla en toimistolla ylimääräisiä tunteja istu. Eihän minulle siitä maksetakaan. Toivon johtoportaan huomaavan, että meille tarvitaan kipeästi lisää yksi ihminen joka tekee toimistotöitä: vastaa puhelimeen, myy ja antaa tuotetukea. Epäilen kuitenkin.

Meillä on jotenkin huono henki töissä. Porukka on jakautunut kahtia. On johtoporras joka viettä puolentoistatunnin lounaita ja kehuskelee tekemisillään ja hyvässä saumassa antaa AINA negatiivistä palautetta meille muille tekemästämme työstä ja sitten on "me muut". Porukka tuntuu pelkäävän kokoajan milloin tulee ilmoitus, että: " nyt saat lähteä", eikä kukaan tunnu uskovan omaan osaamiseensa (johtoporrasta lukuunottamatta). Hirmu ikävää sanoisin. Meillä ei yksinkertaiseti ole sellainen "mukava työpaikka", vaikka tuloksen puolesta ja hauskan työporukan ansiosta sellainen voisi ihan hyvin ollakin. Firmalla menee hyvin. Me teemme tulosta, mutta meidän yksikön yhteishenki on huono. Tai ainakin meidän muiden ja johtoportaan välinen..

Välillä jään miettimään, että mitä teen. Varsinkin kun kolme ja puoli-vuotias kotona kysyy: "Äiti onko sun pakko mennä TAAS töihin.."

Onhan ulkona kaunis kesä..