Huhtikuu pyörähti käyntiin ja pääsiäisestä selvittiin. Kun vanhemmaksi tulee ja herkuttelee pari päivää, tuntuu lomailu jo vyötärössä.. Kamalaa.. Ruokahan sinänsä oli kevyttä - ihanaa suolakuorrutuksen alla hautunutta lohta ja uusia perunoita ja salaattia sekä toisena päivänä lammasta ja valkosipuliperunoita - mutta onko se sitten ne ruokajuomat, jotka turvottavat..?

Maanantaina palasimme mökiltä kaupunkiin - lumen keskeltä "asvalttimaisemaan". Vaikka ilma oli vähän utuinen ja pilvinen läksimme "sunnuntai-kävelylle" kukan mullanvaihdon ja lumettoman terassin ihailun jälkeen. Koko noin 3 kilometrin matkan ajan saimme kuunnella lapsilta seuraavaa manguntaa: Milloin saa ottaa pyörän esille? "hei, kato äiti, toikin ajaa.. ja toi .. ja toi.. ja, ahaaa, tolla on jo potkulauta.."

Minun mielestäni pyörän esilleotto ei ollut vielä sopivaa, sillä kadut olivat paikoin jäässä ja asvalttia peitti kaikkialla vielä hiekoitushiekka. Selitin lapsille, kuinka vaarallista on jarruttaa hiekan peittämällä asvaltilla. Kerroin heille mikä oli lapsuuteni pyöräily sääntö: Pyörän saa ottaa esille, kun tienlakaisukone on käynyt puhdistamssa kävelytiet.

Lapset kääntyivät isänsä puoleen kysyäkseen pyöräilsytä.. Onneksi mies vastasi, että noilla muilla lapsilla on joku eri sääntö.

Eilen jo vähän mietin, että olenko liian tiukka äiti tämän pyöräily-asian suhteen.

Tänään, ruokatunnilla kotiin kävellessäni tunsin nenässäni vienon mudan hajun, ja tein huomion, että perhana, nehän on käyneet putsaamassa kadut..

Ei muuta kuin fillarit esiin ja baanalle!