Luukku 11

Joulukuu on kiirettä. On kiire töissä. Lahjat pitäisi hankkia. Juhlia pikkujouluja töissä, kouluissa, tarhassa, harrastuksissa jne jne. Joulukortitkin olisi voinut tehdä, mutta ne ovat vieläkin vain idea-asteella. Minulla on ollut tapana ottaa kuva lapsista ja kirjoittaa mukaan kirje, missä kerron mitä perheellemme kuuluu tänä vuonna ja mitä haaveita ja suunnitelmia olisi seuraavalle vuodelle. en tiedä miten joulukirje onnistuu Suomesta käsin, kun me teemme sitä samaa mitä muutkin suomalaiset, mutta ulkomailta sellainen kirje on ollut kiva lähettää, kun kuulumiset ovat olleet erikoisempia. Mutta pitänee koittaa..

Minun pikku-jouluviikonloppuni on tämä jo käsillä oleva viikonloppu. Eilisestä asti olen jännittänyt tuleeko juhlinnasta mitään, sillä kaksi nuorimmaista saivat oksennustaudin eilen. Ensiksi tuli puhelu koulusta, että keskimmäinen on huonovointinen iltapäiväkerhossa ja tuntia myöhemmin soitettiin tarhasta, että nuorin päätti päiväunensa oksennuksella. Mies haki sairastavaiset kotiin ja minä hoisin työpäiväni loppuun.

Ilta meni kipeitä hoidellen ja tämän päivän aikatauluja tehden. Tänään Mies on palaveerannut ja minä ollut toipilas-potilaiden kanssa kotona. Olen yrittänyt hoitaa muutamia työjuttuja etänä ja olla "kuulolla", että ei näytä aivan tollolta kun tupsahdankin pikku-jouluihin alku-illasta.

Tänään siis työpaikan pikkujoulut. Ohjelmassa keilausta, saunaa ja syömistä. Minulle riittäisi "virallinen ohjelma, ja toivonkin, että pystyn kieltäytymään jatkorallatuksista, sillä huomenna on pikku-joulujen pikku-joulut tyttöporukan kanssa.

Oikeat Unelma Pikku-Joulut!