Arki on loman jälkeen tainnut nielaista minut, kun en ole ehtinyt tänne kirjoittelemaan. Olen myös miettinyt, että luukeekohan tätä kukaan, vai kirjoitanko vain itselleni... No oli tuolla loma jutussa kaksi kommenttia - Johannalta ja Katrilta. Kiitos niistä!

Ajattelin, että jos aloitan tälläisellä "kuulumis-kimaralla"...

 

- kahden viikon loma meni nopeasti. Mutta kyllä tuli taas tehtyä ja nähtyä niin paljon, että sulateltavaa riittää pitkälle syksyyn. Huomasin ensimmäisellä loma viikolla pohtivani, että kylläpä sitä voi lennähtää tilanteesta  toiseen nopeasti. Lomahan alkoi viikonloppu getawayllä Riiaan. Siellä siemailtiin shamppanjaa hotellin näköala baarissa, syötiin rauhallisesti, pitkään ja hyvin ja vaelleltiin sinne minne mieli teki. Oikein sellainen äidin totaali poistuminen arkirutiineista, työkiireistä ja ainaisesta läsnäolemisesta! Sitten maanantaina istuin tyytyväisenä Muumien ja lasten seassa laivassa kohti Ruotsia. Katselin tuhansien (!) muiden kanssa Kålmordenissa eläimiä, yövyin muiden lapsiperheiden seassa eläintarhan hotellissa ja elin lasten aikatauluissa. Onneksi reissuun oli ympätty ihana vuorokausi Ystadissa ystävien luona, ihailemassa Etelä-Ruotsin hiekkameren rantoja, kaunista maalaismaisemaa ja minun reissuni kohokohtaa: Ales stenareita, miniatyyriä Englannin stone hengestä. Tuollaisilla melkein "luonnon ihme" paikoissa aika pysähtyy ympäriltäni ja voin vain tuijotella, kosketella kiven pintaa ja antaa ajatuksen vaeltaa jonnekin kauas, ehkä pohtimaan, että miten ne kivet on tänne tuotu, miksi.. Sellaiset paikat tekevät minuun vaikutuksen ja tunnen olevani lähellä jotain ikiaikaista ja aitoa..

-Kesän toinen lomaviikko oli täynnä hulinaa: linnanmäkeä, marjan poimintaa, grillibilettä jne. Toisella lomaviikollani huomsin olevani lomalla ja huomasin olevani vapaa "työajatuksista".

-Koko kesän koti on ollut remontin kourissa. Oli aivan mahtava tunne päästä muuttamaan takaisin kotiin. Vieläkin on kasoja siellä täällä, mutta pikku hiljaa toivottavasti päästään kohti jotain tilaa, että elämä ei ole enää "remontin keskellä elämistä". Tämän viikon lopulla toivon, luulen ja haluan esimerkiksi ottaa vaatteet omasta vaatehuoneestani, pestä hampaat omassa vessassani ja laittaa lasteni vaatteet omiin kaappeihinsa pesun jälkeen. Ja teille tietty ajattelin pitää "interaktiiviset" tuparit!!

Keskimmäinen aloitti koulu-uransa ja tomerana naisena valitsee itse hienosti kouluvaatteensa, päällystää kirjansa, huolehtii läksynsä jne.. Häntä harmittaa suuresti, se, että ei saa tulla koulun jälkeen suoraan kotiin, vaan joutuu "hoitoon" iltapäiväkerhoon.

- Esikoinen taas on alkanut ymmärtää millaista vapautta nauttii koulun jälkeen ja on milloin kastelemassa kenkiään viereisen puiston purossa tai pelaamassa street sählyä. Tänään, kun lounas-tunnilla tulin kotiin syömään oli täällä yllätyksenä kaksi ylimääräistä poikaa täynnä poikaenergiaa. Kolmesta pojasta lähtee uskomaton melu ja töminä ja vaikka nämä 9-vuotiaat olivat tulleet meille klo 11 (suoraan koulun lounaalta) oli heillä k a m a l a nälkä!! Tähän "kavereita kotiin koulun jälkeen" tehdään äkkiä säännöt.

-Nuorimmainen palasi ongelmitta tarhaan loman jälkeen ja on katkera melkein kolme vuotias, joka haluaisi mennä mieluummin kouluun kuin tarhaan. Iltaisin kun isommat sisarukset tekevät läksyjään piirtää nuorin pieniä tuheroita paperille tai leikkelee lehdestä pientä silppua ja on "tekevinään läksyjä".

- Minä yritän taas loman jälkeen tottua arkeen ja kaiken yhteensovittamiseen ja salaa kaiholla muistelen ja kaipaan kotiäiti-vuosia naamakirjasta toisten ulkomailla asuvien kotiäitien tilapäivityksiä lukiessani.

 

-