"Äiti, opettaja sanoi mulle: "You did better than I thought.." ja sain hard working star:n  koulutaululle..

BETTER THAN I THOUGHT. Opettajan suusta.

Hitto. Kuinka kehtaa. Saakelin ämmä.

Olen tehnyt parhaani saadakseni lapseni kansainväliseen kouluun, koska kansainvälinen ilmapiiri on mielestäni ollut kannustava, suopea ja hyväksyvä. Ulkomaiset opettajat ovat aina olleet iloisia, hymyileviä, kannustavia. Kannustavia eritoten.

Suomessakin puhuttiin yhteen aikaan, että pitää kannustaa ei vain moittia huonosti tehdystä työstä. Luulen, että oppi on mennyt perille ja kouluilmapiiri muuttunut esimerkiksi omista kouluajoistani.

Miten opettaja sitten voi sanoa lapselle, että olit tällä kertaa parempi kuin luulinkaan.? Eikö hän ole ikinä uskonut professorimaisen unohtelevaisen poikani kykyihin? Miksi hänen pitää latistaa, jos ei lasta, niin äitiä?

Kaikissa kouluissa maailmalla (Suomen peruskoulua lukuunottamatta) meitä on pyydetty kertomaan millainen lapsemme on. Olen aina yrittänyt antaa realistisen kuvan lapsen negatiivisista ja positiivistista puolista ja vanhempain tapaamisessa yrittänyt kysyä tukeeko opettajan näkemys omaani. Onko joku asia parantunut tai huonontunut. Missä pitää tukea lasta enemmän, ovatko hänen heikkoutensa tai vahvuutensa muuttuneet. Voin ymmärtää, että opettaja haluaa itse muodostaa kuvan lapsesta, mutta tällöin voi jokin tärkeä asia jäädä huomaamatta, niin kuin nyt on ilmeisesti käynyt. Opettaja ei ole ymmärtänyt, että tavaroitaan unohtelevalla pojalla on oikeasti kunnianhimoa ja hiton hyvä muisti (siis tietyissä asioissa.)

Ja tämä esikoiseni opettaja on britti.

Tässä ulkoalukuläksy:

The Lord´s Prayer

Our Father who art in heaven,
Hallowed be thy name,
Thy kingdom come,
Thy will be done in earth, as it is in heaven.

Give us this day our daily bread.
And forgive us our debts,
as we forgive our debtors.

And lead us not into temptation,
but deliver us from evil:
For thine is the kingdom,
and the power, and the glory,
for ever. Amen.