Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että minä pidän laskettelusta.

Vuosikausia olen toivonut, että perhe laskettelisi yhdessä jossain, mutta sitä ei ole ikinä tapahtunut.

Vanhin poika kävi kolme vuotta sitten laskettelukoulun, mutta ei ollut kovin innoissaan. Silloin Suomen talvessa, juuri niinä viikkoina oli -27 astetta pakkasta ja säälin pientä poikaani, joka yritti ja yritti, varmaan äidin mieliksi. Laskin silloin yhten laskun hänen kanssaan.

Nyt keskimmäisellä ei ole mitään viikottaista harrastusta. Isoveli on hiihtoloman vietossa mummolassa, ja minuun kohdistui suuri paine siitä, mitä hän saisi hiihtoloma viikolla tehdä, kun veli pääsee luistelemaan, hiihtämään ja ties mille mummin järjestämille retkille ja ohjelmanumeroille.

Keksin sitten, että pyydän apua tyttäreni kummitädiltä, joka on tosi mukava ja hauska tyyppi ja ennen kaikkea kokenut laskettelija ja lajissa jopa kilpaillutkin.

Pakkasin maanantaina työpäivän jälkeen nuorimmat lapset autoon ja ajoimme Peuramaalle. Vuokrasimme sukset ja voilaa: Tässä on äidin intohimon jakaja:

 

Puoli tuntia opetusta kummitädin kanssa, ja ilmetty laskettelija prinsessani meni yksin hissillä ylös ja laski hienosti aura-asentoa joka kerran pienentäen hurjaa vauhtia alas!! En vaan saanut siitä parhaasta laskusta hyvää kuvaa, joten teidän on tyydyttävä tähän, sekä mielikuvaan kauniisti laskevasta tytöstä!

 Kyllä me vielä yhdessä lasketaan perheenä! Mä tiedän sen, mä näen sen!

Ja viikonloppuna on sitten taas äidin vuoro!