Great. Luin juuri iltalehden otsikoista, että Oslon Gardemoen lentokentällä on pommiuhkaus meneillään. Valmistaudun nimittäin (tänäänä vielä henkisellä tasolla) elämäni ensimmäiseen työmatkaan, joka kohdistuu Norjaan. Lennän torstaina Osloon, josta junalla Vinstraan. Siellä kouluttaudun ja "team buildaan" aina sunnuntaihin saakka.

Minua jännittää.

Lasten arki on pyörähtänyt taas mukavasti käyntiin joululomailun jälkeen. Koulu ja esikoulu tuntuvat maistuvan taas, mutta nuori tarhalainen on aamuisin vähän surullinen, kun tajuaa, että taas on jäätävä päiväksi tätejen huomaan. Onneksi tarha on osoittautunut paljon mukavammaksi paikaksi, kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Henkilökunta on lisääntynyt vuodenvaihteen jälkeen ja se ärhäkkä vanhempi täti on tasaantunut. Aamuisin, pojan kyynelistä huolimatta, minulla on turvallien ja hyvä fiilis jättäessäni nuorinta tarhaan. Usein taustalla soi kaunis klassinen musiikki ja valmiina on sylejä ottamaan pieni vastaan ja saamaan turvaa ja huomiota.

Tarhasta kipitän keskimmäisen kanssa kilometrin matkan hänen esikouluunsa ja sitten harpon takaisin kotiinpäin ja nuorimman tarhan ohi. Voin joka aamu siten vielä varmistaa, että poika on rauhoittunut ja oloni kevenee, kun näen hänet aamun ekoissa leikeissä tai puurolautasen äärellä.

Ai niin. Piti miettiä sitä pakkaamista. Mukaan Vinstraan on käsketty pakata uloiluvaatteet. Mielessäni pyörittelen eri ulkopuuha-vaihtoehtoja lumikelkkailusta vuorivaellukseen. Eräs aikaisemmin paikassa vieraillut kollegani tiesi kertoa, että joskus on käyty laskettelemassa, joskus tehty lumitöitä.. Assari muistutti ottamaan villasukat ja lämpimän yöpuvun, sillä vanhassa norjalaisessa talossa saattaa olla viileää. Suomen porukkaa on myös pyydetty tuomaan paikalle aitoja suomalaisia kiuaskiviä.. Kääk mitä vielä?

Hitsi, olen ihan noviisi businesstrippaaja, en ole vielä edes katsonut kohteeni sääennustetta loppuviikoksi.... Mutta kai tässä vielä kaiken ehtii..