Ensimmäinen viikko työelämässä on takana ja seuraavaan valmistaudutaan. Viime viikolla täällä hääri mummi, joka hoisi nuorimman päiväkotiharjoittelun ja valmisti illalliset. Nyt on pärjättävä ihan itse. Pohdin, käynkö suihkussa illalla vai vasta aamulla. Ehdinkö juoda kotona kahvia tai syödä aamiaista, miten saan lapset aamulla liikkelle ja olenko ihan hiestä litimärkä kun olen 45 minuuttia juoksuttanut lapsiani tarhoihin ja kipittänyt sitten vielä kovaa vauhtia töihin.

No, kaikki tämä selviää huomenna ja ensi viikon kuluessa.

Nuorimmaisen tarhaan jättäminen pelottaa. Pelkään, että hän jää parkumaan ja valuttamaan suuria kyyneleitä minun hivuttautuessa ovesta ulos. Mietin, olenko osannut pakata kaikki oikeat vaatteet, kengät ym tarhapäivästä selviytymiseen vaativat tavarat. En edes tiedä missä poikani naulakkopaikka tarhan käytävällä sijaitsee..

Viikonloppuna olen yrittänyt nimikoida poikani vaatteet ja tänään olen maksanut maltaita vuorellisista kumisaappaista. Harmittaa, että oikean koon (23) vuorikumppareita ei tullut vastaan kirpparilla. Ne mitä löytyi olivat oikein hyvän näköisiä ja hyvän hintaisia (3-5 €), mutta väärän kokoisia. Jouduin maksamaan uusista kumppareista 29€. Hitto, enemmän, kuin omista alesta löytyneistä työhousuistani..

Jos äitini olisi täällä häärimässä kiiltäisi keittiö juuri ennen nukkumaan menoa puhtaana ja siistinä. Astianpesukone olisi jo pessyt illan astiat ja seuraavan aamun astiat olisivat valmiina pöydällä. Jopa kahvinkeitin olisi ladattu valmiiksi, ja uunissa tai hellalla valmistuisi huomisen lounas tai illallinen.. Minä en pysty moiseen valmisteluun. Keittiön pöytä on kyllä pyyhitty, mutta astianpesukoneessa on likaisia astioita. Kahvinkeitin odottaa lataustaan aamuun samoin aamupala-astiat ovat kaapissa. Tomaattikeittoa ryhdyin melkein tekemään lounasevääksi, mutta en sitten vaan jaksanut. On oikeastaan kiva käydä ainakin alkuun työkavereiden kanssa ulkona lounaalla niin tutustutaan paremmin. Sunnuntain hesarinkin sain luettua vasta kymmenen aikaan illalla, kun nuorimmainen vielä yritti estellä nukkumaan menemistään.

Tarha-alokas muistelee mielellään tulevien tarhakavereidensa nimiä ja lista vilisee oikeastaan vain tyttöjen nimiä.. Näin helposti löytyi pään silittelijä esikoisen sählyturnauksestakin, jossa oltiin kannustamassa lauantaina.

Toivottakaa meille tsemppiä ensi viikkoon!