Minulle käy tosi usein niin, että heti aamulla, kun ajan tai kävelen viemään keskimmäistä esikouluun eka blogi-kirjoitus muotoutuu päässä. Ajatukset oikein juoksee ja minä hymyilen omille oivalluksilleni. Sitten palaan kotiin tai menen kauppaan. Koen jotain mielenkiintoista ja aloitan uuden bloggauksen ajatuksen tasolla. Näin saattaa jatkua koko päivän. Sitten illalla, kaiken sählingin ja tohinan jälkeen, kun sitä omaa aikaa koittaisi ,pääni on ihan tyhjä. Päivän tärkeistä jutuista on jäljellä vain puutteelliset luurangot ja lihat niiden ympäriltä on hävinneet taivaan tuuliin. Näin käy usein! Liian usein. Silti minusta tunutuu, että olisi sanottavaa, tai vähintään kommentoitavaa..

Tässä nyt näitä rankoja viime ajoilta, joihin en sitten ole enää jaksanut lisätä lihaa väliin, vaan ne ovat jääneet riekaleina riippumaan aivoihini.

Pätkittyjä ajatuksia olkaa hyvä!

• Unelmia kohti? Alkuviikosta eräänä iltana silitin kaikki paitapuseroni. Kummallinen inspiraatio. Ihan kuin valmistautuisin työviikkoon. Onko tämä unelmien alitajuista toteuttamista, odottaako unelmaduuni jossain lähitulevaisuudessa?

• Ideaa ruokakassien vaihosta? On jännittävää saada toiseltä ihmiseltä ruokakassi tai jääkaapin sisältö. Silmät avautuvat uudella tavalla ja syntyy uusi resepti uusin makuyhdistelmin. Sisko tyhjensi kahteen kassiin kaappinsa sisällön keittiöremontin alta ja nyt meillä on syöty hienoa yrttituorejuustoa, mehujäätelöitä ja ensikertaa sosekeittoon pääsi mukaan bataatti. Jääkaappi on täynnä uudenlaisia purkkeja kapriksista kastikkeisiin ja kurkkusalaattiin. Pakastimessa on herkullisen näköisiä ravunpyrstöjä ja röstiperunoita. Voisin innolla ihmetellä, että mitä meillä huomenna syötäis..!

• Ihanat, pitkät ystävyyssuhteet! On ihanaa tavata ihmisiä jotka on tuntenut pitkään. Lontoon matkalla ystäväni tokaisin kesken päiväuniensa, että kuule: "Me ollaan tunnettu jo 27 vuotta. Se on pitkä aika... , johon minä: " Hei niin ollaan, 27 vuotta on ihanan pitkä aika!!" Tänään luonani kävi lounaalla äitini ja hänen työkaverisa, joka on ollut samassa työpaikassa äitini kanssa niin kauan, kuin minulla on muistia. Oli, kuin joku sukulainen tai hyvä ystävä olisi ollut kylässä. Olen sivusta seurannut hänen perheensä elämää samoin kuin hän minun. Meillä oli oikein rattoisa ja mukava päivä naisten kesken!

• Ja sitten ihan yhteiskunnallistakin ihmettelyä: Yhteiskunta voi mielestäni tosi pahoin. Lama ja taantuma uhkaa. Yritykset eivät enää näytäkään mukavilta perheiltä vaan ova kivenkovia ja laskelmoivia. Oikeat perheet ja lapset ovat heitteillä. Kukaan ei välitä. Sitten vielä joku keksii perua lastentarhojen joulujuhlan (jossain tarhassa) säästösyistä. Vähän kuin kostoksi lapsille.. Sairasta.

Näin ne vaan ajatukset harhailee. Yrittäkää pysyä kärryillä! Nyt on mentävä nukkumaan, kello on jo vähän yli puolen yön. Huomenna on oltava aikaisin tarhalla tai keskimmäinen myöhästyy exkursiolta Heurekaan..