Tytär palasi tuohtuneena tarhakaverinsa 6-vuotissynttäreiltä lauantaina ja sanoi: "Epäreilua, Jennillä on oma postilaatikko." (Kypsää 6-vuotiaan käytöstä)

"Ahaa, vai niin." Kommentoin ja sanoin: "No mitä sinä postilaatikolla teet? Missä Jennin postilaatikko on ja millainen se on?".

Sitten alkoi selvitä. Jenni oli askarrellut tyhjästä pahvisesta viinilaatikosta itselleen postilaatikon, joka roikkui hänen seinällään.

Onneksi meiltäkin löytyi tyhjä viinilaatikko. Ja vähän kivaa paperia.. Ja luovuutta. Sunnuntaina rauhallisen aamiaisen jälkeen askarreltiin tyttärelle oma pirteä postilaatikko, josta ei heti ensimmäisenä tule viinilaatikko mieleen.

Kirje sujahtaa sisään hienosti kapeasta raosta laatikon etusivusta.

 

Posti poistetaan tyttären itse suunnitteleman tavan mukaan sivusta.

 

Postilaatikko roikkuu näpsäkästi lastenhuoneen ovessa. Maanantaina, kuin tilauksesta, lapset saivat postikortin Pariisista ja löysivät sen, mistäs muualta kuin: POSTILAATIKOSTA!

Kekseliäisyys kunniaan!