Etelä-Suomea on nyt viikon verran hellitty mahtavalla syyssäällä. Vaikka en missään nimessä ole mikään syksyihminen, voin sanoa kaivanneeni ulkomaanvuosina näitä kuulaita syyspäiviä, jolloin taivas on Suomenlipun sininen ja vaahteranlehdet keltaoransseja. Näistä päivistä, jotka ovat muuten olleet myös ihanan lämpimiä, on nautittu! Koulun jälkeen on iltapäivät venyneet iltaan puistoillessa, ja päivisinkin on ollut ilo jäädä nuorimman kanssa leikkipaikoille hengailemaan.

Eilen oli mukava päivä. Nuorimmainen aloitti uransa Puistotädin huomassa, ja minä sain itselleni ruhtinaalliset kaksi tuntia vapaa aikaa heti aamutuimaan. Aika kului ruokaostoksia tehden, ja niiden rauhallisesta teosta todella nauttien. Puistoillut poika oli tyytyväinen, nälkäinen ja uninen joten tavallaan sain iltapäivästäkin pari "omaa tuntia", kun poika veteli sikeitä.

Iltapäivällä ystävä lapsiensa kanssa tuli meille puistoilemaan ja syömään illallista. Lapset leikkivät yhdessä ja äideille jäi muutama hetki aikaa jutella. Tälläiset iltaleikki-iltaruoka treffit ovat arjen luksusta. Kyläilemään tuleva perhe säästyy sinä päivänä ruoan miettimiseltä ja valmistamiselta, lapset eivät kiukuttele vaan leikkivät ja aikuinenkin saa vaihtaa ajatuksiaan toisen kanssa. Sanottakoon vielä, että minä lapsineni olen yleensä vieraillut tässä toisessa kodissa, ja oli jo aikakin, että minä hostaan illan!

Illalla selvisi, että tokaluokkalainen oli käsitellyt koulussa Kauhajoen tapahtumia. Olin yllättynyt ja kauhuissani. Miksi 8-vuotiaan täytyy jo tietää kuinka paha maailma ja SUOMI voi olla? Samalla, kun opettaja oli kertonut Kauhajoen tapahtumat, oli hän kertonut vuotta aijemmin tapahtuneen Jokelan tapahtumat. Vanhin lapseni on nyt hyvin informoitu kouluissa tapahtuvista ammuskeluista, aseista, poliiseista, kuolemista. Minua inhottaa. Olen nimittäin sitä mieltä, että tapahtuma olisi ollut helppo salata näin nuorilta ihmisiltä. Kotona meillä uutisia ei katsota lasten hereillä ollessa eivätkä lapset välttämättä lue tai ymmärrä kaupassa lehtihyllyjen lööppejä. Minä kuvittelisin, että jos jo näin nuorena tietää mitä kaikkea pahaa maailmassa voi sattua, lisää se myös sitä tietoa mitä itse voi tehdä. Esimerkiksi ampua aseella koulutovereitaan.

No sitten vähän iloisempiin aiheisiin..

Lupasin jokin aika sitten tädilleni lähteä seuraksi risteilylle Tallinnaan. Juteltiin, että syödään hyvin, käydään ostoksilla ja muutamalla drinkillä. Ikään kuin rauhallinen, sivistynyt ja aikaisin loppuva ilta. Äitini teki samanlaisen risteilyn viime viikolla ja kertoi laivojen olevan täynnä rollaattori-vanhuksia ja keppi-eläkeläisiä..

Yllätys yllätys, ei meidän risteily. Hiljalleen tädilleni alkoi selvitä, että hän on sattumalta buukannut meidät Radio Novan paljonmainostetulle risteilylle, jossa on luvassa menoa ja meininkiä. Illan pääesiintyjä on Jenni Vartiainen (sori pakko myöntää että en tunne). Tätiä alkoi jo tälläinen "menomatka" melkein kaduttamaan, mutta minä olen valmis, vaikka bilettämään! Kohta lähden satamaan!

Here we come Tallin!