Ulkona on tasaisen harmaata. Lämpötila +7 astetta. Oikein sellainen  perussuomalainen syyssää. Tänään ei onneksi sada. Syksy näkyy mutta myös tuntuu. Ystävät ympäriltä kaatuvat petiin vuorollaan ja nyt, juuri viikonlopun kynnyksellä, se on sitten minun vuoroni. PRK.

Kurkussa rupesi eilen kihelmöimään ja illalla oli jo inhottava puhua. Palelsi ja mummin viinimarjamehu purkki puolittui. Kuuma mehu, viltti ja tv-sarjat (jotka ovat torstaina aika hyvät muuten) eivät kuitenkaan poistaneet tautia. Aamulla kaikkia lihaksia särki ja kurkkua jomotti. Pieni ulkolenkki virkisti, mutta nyt olisi päikkäreiden paikka. Veto on ihan veks.

Mistä kummasta olen tämän taudin saanut. Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet tapaamishetkellä terveitä eikä kukaan ole edes aivastanut päälleni. Kävikin tässä kunnon ufoajatus mielessä, että koska elämäni on erittäin aktiivista virtuaalisesti ja vierailen ja avarran näkemyksiäni päivittäin käymällä monella ulkomailla asuvan suomalaisen blogilla, että olisiko tämä joku tämän aikakauden ihmiseen tarttuva nettivirus. Mistä minä tiedän onko joillain samoilla foorumeilla tai sivustoilla kanssakävijöillä nuhakuumetta jonka välittävät virtuaalisesti eteenpäin. Miettikää nyt, kyllähän faksikin tulee perille muuttumattomana toiselle puolelle maapalloa, että miksi sitten ei joku tautivirus.

No, ihan järkevästi ajateltuna, oletettavimmin, olen saanut  kurkkukipuni ehkä kuitenkin kauppakärryn aisasta, linja-autossa istuvalta vierustoverilta tai vaikka lasten välityksellä koulusta tai tarhasta.

Kestettävä mikä kestettävä. Syksy on ja pysyy täällä samoin kuin flunssa-aalto.

Millainen syyskuun 19 päivä teillä lukijoilla on?